Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Niille, jotka haluavat seurailla chättiä ilman, että näkyvät sivun laskurissa » klik.

Mitä teet: Astuit sisään --» Lähdet jahtiin

JAHTI

Päätät enemmän tai vähemmän rohkeana lähteä suoraan kohti tositoimia, ja lähdet suuntaamaan askeleidesi kanssa tiskin taakse. Ehkä tiedät, että tiskin takainen ovi toimii kulkureittinä jahtiin, todelliseen peliin elämästä ja kuolemasta. Sitä oveen kaiverrettu merkki - ympyrän sisään suljettu nuoli kaarevine jousineen - on tarkoitettukin kuvaavaksi. Toisaalta ainahan on mahdollista, että merkki ylipäätään vain kiehtoi sinua sen verran, että totuutta tietämättä päätit ottaa selville, mitä oven takaa löytyy.
Niinpä tiskin taakse päästyäsi jatkat askeleitasi aina merkitylle ovelle asti. Matkallasi huomaat tiedotteen, jossa on muun muassa ajankohtaista tietoa jätettyjen lomakkeiden kohtaloista. Ehkä vilkaiset tiedotetta, ehkä et, mutta askeleesi et anna turhaan keskeytyä, vaikka baarijakkaralla istuvan vanhan ukon huomaatkin vilkaisevan sinua. Sen enempää mies ei näytä tekevän, vaan katseensa takaisin pahasti tyhjentyneeseen lasiin laskien hän pyytää baarimikkona toimivaa nuorta naista täyttämään pienellä kädeneleellä.
'Kohta Woods', kuulet naisen vastaavan, ja sanat toiselle tarkoitetuiksi tietäen kykenet ohittamaan ne. Siten tekemisesi eivät keskeydy, ja rohkeasti lasket kätesi ovenkahvalle oven avaten. Olit siinä sitten kokeneena konkarina tai ensimmäistä kertaa arvaat maailmasi muuttuvan. Sen riskin olet kuitenkin valmis ottamaan, ja oven avattuasi otat askeleen kynnyksen ylitse ja siirryt jahdin tapahtumarikkaaseen maailmaan.


Selviytymisvinkit

Kirjoita roolijanimesi Nimi-kenttään. Kotisivu-kenttään voit laittaa rooliin liittyvät tarpeelliset kuvat. Mahdollisten kuvien linkit voi myös lisätä itse roolin perään (suositellumpi tapa). Sähköposti-kenttä jätetään tyhjäksi. Itse rooli tulee Kommentit-kenttään, ja jokainen rooli alkaa hahmon nimellä. Nimen perään samalla riville laitetaan väliviivan jälkeen sen osavaltion lyhenne, mihin rooli sijoittuu. Tämän jälkeen jätetään yksi tyhjä rivi ennen varsinaisen roolitekstin kirjoittamista. Täytä oikein myös roskapostisuojaus, ja muista, että Suntuubi sekoilee joskus ja 'tyhjennä'-nappiin osuu helposti, mistä syystä rooli on hyvä kopioida ennen sen lähetystä, jottei hyvä työ mene täysin hukkaan ihmeiden tapahtuessa.

Erikoismerkit lyhyesti:
"Hahmon oma puhe" || #Hahmon oma ajatus# || #"Hahmon oma telepaattinen puhe"# || *Uni*
'Toisen hahmon puhe' || #'Toisen hahmon telepaattinen puhe'# || (?) = Pieni torjuttavissa oleva autohitti
//Roolia edeltävät ja roolin jälkeiset huomautukset// || (Roolin sisäiset huomautukset)

Pikamatkustus linkkien kanssa

Yleistä:
«-- Säännöt --»
«-- Huhut --»

Kirjallisuus:
«-- Olentokirja vol I (A-G) --»
«-- Olentokirja vol II (H-N) --»
«--
Olentokirja vol III (O-Z) --»
«--
Kartasto --»
«--
Ase- ja materiaaliatlas --»
«--
 Loitsu-, rituaali- ja symboliopas --»

 

Tärkeät rope-tiedotukset

Anahi Cimrihn aka Neyir hyväksytty (20.4.)

Nathan Byrn aka Nathan hyväksytty (18.4.)

Desmond aka Desmond sekä Gideon aka Diesel ovat hyväksytty (17.4.)

Alexander Moss aka Alex ja Owen Kidd aka Owen hyväksytty (16.4.)

Piper ja Tobey -hahmot poistettu Rölli-roolijan eroamisesta johtuen (28.3.)

Fabiano D'Antonio aka Fab hyväksytty (28.1.)

Cactus-hahmoa ei voitu hyväksyä (15.1.)

Kayden Morgan aka Kayden hyväksytty (1.11.)

Suppeita sääntöjä tiivistettiin, mutta varsinaisia sisältömuutoksia ei tullut (26.10.)

Roadin lähtötarinaa muokattu aavistuksen verran Supernatural-sarjasta irrallisemmaksi (4.9.)

Jokaisen hahmon tietoihin lisätään tieto seksuaalisesta suuntautumisesta! Huikkailkaa siis omien hahmojen osilta puuttuva tieto chätissä tai muokkauskirjassa (30.8.)

Tobey Braithwaite aka Tobey hyväksytty (4.8.)

Bjarnlaugur Hróbjartursson aka Vil hyväksytty (15.7.)

Theliel-hahmoa ei voitu hyväksyä vielä, koska enkeleiden tietoja ei ole kirjoitettu puhtaaksi. Hyväksyntä katsotaan tietojen ollessa valmiit (15.7.)

Milady de Winter aka Milady hyväksytty (12.7.)

Piper Mitchell aka Piper hyväksytty (10.7.)

Akonikum-roolija ja hänen hahmonsa Kira Bate ovat poistettu roolijan pitkän poissaolon vuoksi (24.6.)

Aisha Hale aka Aisha hyväksytty (18.6.)

!! Akonikum-roolija ja hänen hahmonsa Kira Bate ovat vaarassa tulla poistetuksi roolijan poissaolon vuoksi !! (11.6.)

Adriana Argent aka Adriana hyväksytty (3.3.)

Nicholas Easton aka Cole hyväksytty (30.12.)

Trish hyväksytty (28.12.)

Ian Branch aka Ian hyväksytty (27.12.)

Kieran Branch aka Kieran hyväksytty (24.12.)

Ceadda Eaton aka Chad hyväksytty (30.8.)

Jake Kingsbury aka Jake hyväksytty (23.8.)

Kira Bate aka Kira hyväksytty (18.7.).

Ensimmäinen hahmo Nonie Cross aka Raven hyväksytty (9.5.).

 
 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kiiwi

21.04.2017 23:44
Cole – NC

Melkein virnistin tyytyväisenä Trishin käsien löytäen luontevasti tiensä kyljilleni ja virneeksi suupieleni nykiminen muuttui viimeistään siinä vaiheessa, kun Trishin toinen käsi valui perseelleni asti. Olin hyvää vauhtia hukkumassa tilanteen vietäväksi, joten ymmärrettävästi kurtistin kulmiani Trishille myös silmäni hetkeksi ajatellen.
Ei hätä sen näköinen, nopeasti sain kuitenkin selville, että kyse oli vain asetelman vaihdosta. Trishin nostaessa minut syliinsä kiedoin jalkani hänen lantion ympärille ja kädet paremmin niskan taakse päästen sitten tyytyväisenä seinän ja Trishin väliin.
”You’re so fucking attractive and I hate you for that”, pikalausuin henkäisten ennen kuin Trish ehti suudella minua uudelleen(?). Myönnettäköön, että olin aika korkealentoisissa tunnelmissa ja olin saattanut pari drinkkiä työvuoron aikana ottaa, mutta ei se vauhtia hidastanut. Sai vain puhumaan ristiriitaisesti. Eniveis, tovin me ehdimme siinä nuoleskelua jatkaa, kunnes vessan ovi avattiin. Käänsin päätäni hieman sivuun suudelman vastahakoisesti rikkoen nähdäkseni hetkemme häiritsijän.
Ovella oli Sarah ja takanaan tuijotteli Josh. Molempien ilmeet kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta silti Sarah koki jotenkin tarpeelliseksi käyttää niitäkin.
”Pyhä paska!(ainoa kiroaminen mikä ehkä kuulostaa yhtä hienolta suoraan käännettynä suomekskin xD?)” hän älähti läpsien Joshin käsivartta saadakseen hänen huomionsa, joka kylläkin oli jo valmiiksi nauliintunut Trishiin ja minuun. Havaitsin tilanteessa ongelman, nimittäin Sarah ja Josh tuskin olisivat ovensuusta tuijottamasta liikkumassa mihinkään.
Jatkaen vastentahtoisella linjallani laskeuduin omille jaloilleni, jääden kuitenkin mukavan lähelle Trishiä, pitäen käteni yhä hänen niskan taakse kiedottuina(?).
”Onko meillä B-suunnitelmaa?” kysyin katseeni Trishiin kääntäen ja yrittäen parhaani mukaan estää ulkokuortani rakoilemasta ja paljastamasta nolostumistani. Olihan tämä aika tavatonta minulta, ja siitä usein saikin töissä kuulla. Voi Cole, mikset koskaan vie ketään kotiin? Harvat valitut kyllä tiesivät miksi en, esimerkiksi Josh, minkä takia tämä tilanne olikin niin erikoinen, ja saisin myös kuulla siitä.

Nimi: E.M.

21.04.2017 20:45
Owen - NV

Jos linnun pyrstö olisi ollut minulla vielä otteessa, olisin ehkä tullut heivanneeksi lintumiehen(Alex) päin Dieseliä. Tai sitten sen lihaveitsen, mikä muuten oli tullut jääneeksi lojumaan New York Cityn kadulle. Niin, siinä vaiheessa minä asian tajusin. Se tosin olisi ollut ehkä ylitse ampuvaa, mutta toisaalta ei feeniks siihen kuolisi, joten miksei.
Toinen ku tuli vinoilleeksi linnulta melkein köniin ottamisella. Haava minulla toki oli kyynärvarressa, mutta ei se mitään ollut. Ei lähelläkään köniin ottamista. Totta kai rapatessa roiskui. Tässä tilanteessa päädyin kuitenkin vain kohentamaan käsieni ristittyä asentoa samalla närkästyneenä tuhahtaen. Vähät välitin siitä, että yhä verta tihuttava oikean käden haava tahrasi nyt myös vasemman käteni, paidastani puhumattakaan.
Yhtälailla toisaalta omat sanavalintani sukulaissieluista tuntuivat osuneen Dieseliä vastakarvaan, vaikkakin toisen valittavat sanat jäivät kesken. Ei se tosin minua perumaan sanojani saanut. Oli se tuhkasta nouseva lintukin lintu tarujen mukaan. Joka tapauksessa keskeytyksen toi lintu, joka päätti palata aiempaan muotoonsa. Siten hän saikin Dieselin katseen suunnan johdattamana huomioni käväisemään itsessään. Pitkästä lattialla olevasta miehestä katseeni siirtyi tosin hetkellisesti myös lattialla viruvan naisen puolessa. Hän ei vaikuttanut siltä, että nousisi omatoimisesti hetkeen ylös, ja muutoinkin lintumies päätti vetää sanoineen huomioni jälleen kerran itseensä.
Ja kyllähän katseeni meni toisen sanojen alla pistäväksi. Itsevarmasti mies jopa hymyili perään, mutta ei se muuttanut reaktiotani. Korkeintaan vaan sai närkästykseni lintumiestä kohtaan suurenemaan, lyhythän pinnani oli. Minä hänelle pikkupirut näyttäisin ja katsottaisiin sitten kuka tässä hymyilisi ja kuinka leveästi. Helppo kohde toinen ainakin olisi, sillä eihän hän edes päääsyt ylös lattialta.
Valitettavasti Diesel tuli kuitenkin avanneeksi suunsa ensin minun vasta vapauttaessa käteni ristitystä asennostaan ja kääntyessä paremmin lintumiehen puoleen. Samaa mieltä olin joka tapauksessa feeniksin sanojen kanssa, teot olivat sitten erikseen. Tai jos itse olisin vastaavan tehnyt, niin ei siinä mitään. Dieselin mielenkiinnonkohteet tietäen feeniksin asettuminen hajareisin lintumiehen vatsan päälle(?) sai kuitenkin nenäni nyrpistymään. Jos tässä jotain alkaisi, niin minä kyllä lähtisin. Ja aikalailla samasta syystä feeniksen puhalleltua alla olleen miehen kasvojen suuntaan tupakansavua(?) nappasin suuntaani tarjotun savukkeen. Siitä savukkeen matka jatkui huulilleni ja vetäisin savua syvälle keuhkoihini.
En minä kummikaan paljoa ikinä polttanut. En varsinkaan, jos Dieselin polttamisiin vertasi. Siinä hetkessä käytin kuitenkin tilanteen hyväkseni ihan vain huomioni muualle saadakseni ja aikaa sen lyhyen hetken tappaakseni, minkä takia savuja huoneilmaan puhallellessani käytinkin katseeni Dieselin sekaisessa kämpässä. Otin minä muutaman askeleen sivummallekin muutaman veripisaran tipahtaessa oikeasta kädestä lattialle. Samalla sitten kuuntelin kaverini selostavan jotain paskaa tietämättömyyksistäni.
Tai okei, en minä olentolajeja tiennyt. Ei minun tarvinnut, ei se kuulunut hommiini. Ja ehkä jossain mielessä toisen sanojen olisi voinut laskea olevan tottakin, mutta pfft, kyllä minä muistakin jutuista tiesin kuin nirhaamisista. En minä kumminkaan mitään aiheeseen virkkonut, vasta minulle suunnatut sanat palauttivat huomioni kaksikkoon. Dieselin veikkauksen mukaan olisin tullut törmänneeksi familiaariin, mikä ei nyt minulle hirveästi sanonut. Savuja hengitellessäni ja askeleita ottaessani närkästys oli sentään kuitenkin tipahtunut kasvoiltani, ja katseeni käytin paremmin sinivihertukkaisessa miehessä.
"Voinko mä sitten listiä sen useammankin kuin vaan kerran?" kysyin sitten Dieseliltä katseeni häneen palauttaen. Koska jos lintumiehellä olisi jotain tekemistä noitien kanssa, niin ehkä lintua olisi vaikea tappaa. Se taas kelpaisi minulle, ainakin saisi tuta sen mitä kävi kun ärsytti väärää tienristeysdemonia. Pikaiset henkäykset savukkeesta keuhkoihin vedettyäni mieleeni nousi myös toinen, yhtä tärkeä kysymys.
"Ja voiks se karata täältä silmänräpäyksessä? Mulla on ton toisen kanssa takaraja", jatkoin hieman aiheesta toiseen siirtyen. Tapanani ei nimittäin ollut viivyttää tappojani, muuta kuin kiduttamisen huvista siis. Ja tässä oli tullut jo tarpeeksi viivyttämistä. Nainen eli jo lainatulla ajalla.
Jälkimmäisten sanojeni yhteydessä askelsin takaisin kaksikon luokse ja tarjosin savuketta takaisin Dieselille(?). Koska kuten sanoin, minulla oli hommassa takaraja.

Nimi: Sarenne

21.04.2017 12:07
Diesel – NV

Owen ei ollut muuttunut miksikään, eihän hän vieläkään ottanut lepertelyjäni mitenkään hyvällä mielellä vastaan. Minun pitäisi tukkia turpani? Mahdottomuuksiahan hän oli vaatimassa.
Aamuisesta.. tai päiväisestä tokkuraisuudestani huolimatta onnistuin kuitenkin havaitsemaan, että miehen katse oli tuntunut kiinnittyvän vyötärööni ilmeisesti rahojen kahinan johdosta. Sellaiset asiat minä tietenkin huomasin, vaikka moni muu jäikin vähemmälle painoarvolle. Meni hän jopa nyrpistämään nenäänsä tilanteelleni.
”Älä siinä nyrpistele turpaas, perkele. Sentään mä oon meistä kahesta se, joka tienaa”, tuhahdin. Saamani tupakka kuitenkin rauhoitti hyvin hermojani, joten muutaman henkosen jälkeen oli olonikin jo huomattavasti parempi.
Owenin sanavalinta toimistaan onnistui melkein nykäisemään virneen takaisin kasvoilleni, vaikka tiesin kyllä, mitä hän sanoillaan tarkoitti. En kuitenkaan kommentoinut mitään, sillä tosiasiassa halusin kuulla loppuun tilanteen selvennyksen, mikä saikin katseeni kiinnittymään lintuun, joka näytti vielä kovin normaalilta tällä hetkellä.
”Ehkä ensimmäinen kerta kun kuulen, et iso paha demoni on meinannut ottaa köniin linnulta”, en voinut olla sanomatta, vaikka ymmärsin kyllä, että kyseessä ei ollut vain normaali lintu. Olihan se silti aika huvittava ajatus, että lintu olisi Owenia onnistunut vahingoittamaan.
”Sukulaissielu? Sinuna en menis vertaamaan feeniksiä ja-”, melkein ärtyneeksi muuttuneella äänellä aloitettu lause keskeytyi, kun lintu alkoi irti päästyään muuttumaan. Katseeni nauliutui tuijottamaan nopeaa muutosta, hengitellessäni samalla tupakan savua ulos. Pian lattialla istuikin mies räikeiden, vihertävien hiusten kanssa, näköjään itsekin loukkaantuneena, tai sitten tuo vain ymmärsi omaan parhaansa ja jätti nousematta lattialta. Parempi niin, sillä tuo vaikutti isokokoiselta, enkä mielelläni ketään ylöspäin katsellut. Olin näköjään sen verran vaikuttavan näköinen, että mies jäi hetkeksi jopa tuijottamaan, siirtäen sitten katseensa harhailemaan muualle ympäri kämppääni. Ja sen jälkeen hän aloitti jopa puhumisen, joka kuulosti jopa suhteellisen itsevarmalta, eikä edes miltään hengen säästämisen anelulta. Se sai minut kohottamaan yllättyneesti toista kulmaani, vaatihan se aika paljon pokkaa. Mutta kun nyt kerta satuin olemaan kusipää, en halunnut jättää epäselväksi sitä, millaisiin asemiin mies oli oikeasti joutunut.
”Tällä hetkellä sulla ei oo kuule oikeutta vaatia paskaakaan, etkä sä muru oo kuule päässy tasolle, jolla voisit alkaa meille lempinimiä keksimään”, sanoin miehen hymyyn virneellä vastaten, mutta kylmiksi muuttunein silmin. Puhuessani harppasin lähemmäs lattialle jäänyttä miestä, sitten toisella jalallani yhdellä nopealla ja voimakkaalla liikkeellä tuota hartiaan töytäisten (?) minkä oli tarkoitus saada mies kellahtamaan paremmin selälleen. Jos tämä onnistuisi, istahtaisin hajareisin miehen vatsan päälle (?) ihan vain seuraavat mahdolliset nousemisyritykset mitätöidäkseni. Ei siinä muuten mitään... kovinkaan seksuaalista ollut. Ainakaan minulle. Toisaalta olinkin ottanut itselleni lähes maailmanvaltiaan oikeudet, eikä minua kiinnostanut pätkääkään, vaikka estottomuuteni saisikin jonkun ahdistumaan. Mielestäni vielä sitä parempi tilanne olisi, mitä enemmän joko Owen tai jätkä pitäisi tilannetta epämukavana.
Vedin syvän hengenvedon savua, sen sitten lintumiehen naaman suuntaan hitaasti puhaltaen (?) ja tuota tarkkaillen yrittäessäni kaivella muistiani erilaisten muodonmuuttajien suhteen. Miettiessäni tarjosin savukettani johonkin Owenin suuntaan, jos hän haluaisi itsekin sauhut vetäistä.
”Toi junnu ei tiedä muusta kuin nirhaamisesta, joten se tarttee välistä viisaampien apua”, puhelin osoittaen sanani lintumiehelle, mutta puhuen kuitenkin Owenista. Nykyajan lapsia, eiväthän ne mitään tienneet.
”Mä oon melko varma et tää jätkä sattuu olemaan familiaari”, annoin tuomioni lopulta, katseeni vihdoin Oweniin siirtäen, ”ne on kyl harvinaista populaa. Jotain tekemistä noitien kanssa kait.”
En minä ihan varma ollut, mutta en keksinyt muutakaan hirviölajia, joka olisi kykeneväinen muuttumaan linnuksi. Tosiasiassa en tiennyt familiaareista paljoakaan, olin elämäni aikana nähnyt yhden tai kaksi, ja kuullut vain vähän juttuja. Sen vuoksi katseeni siirtyikin taas jätkään, entistä uteliaampana.

Nimi: Janto

20.04.2017 23:42
Aika sairaan sekava Alex - NV

Don't let them in, don't let them see, be a bad boy or you'll probably die...
Ensimmäinen asia jonka huomasin uudesta paikasta oli haju. Jep, paikka suorastaan löyhkäsi. Ilma oli paksua ja hajuaistiani rasitti ainakin seisonut alkoholi, tupakan savu ja pari muutakin epämääräistä hajua, joista en ehkä välttämättä olisi halunnut tietää enempää. Seuraava edistysaskel oli näkökyvyn palautuminen. Ja sen tuoma valon yliannostus. En selvästikkään ollut enää samalla aikavyöhykkeellä, tai siitä lähes koko seinän kokoisesta ikkunasta tulviva kirkas auringonvalo hieman vihjaili. Vilkuilin hieman lisää ympärilleni ja tajusin olevani jonkun asunnossa. Jonkun äärimmäisen sotkuisen asunnossa. Ehkä pommituskohteen näköinen mesta kuului tuolle demonille, joka muuten edelleenkin piteli minua pyrstöstä. En oikein tiennyt, mitä tässä nyt odoteltiin, kun kuulin miesäänen. Kuka tahansa kaveri olikin, hän osasi kyllä luetella kaikki tuntemani kirosanat ja varmaan pari aivan uutta tuttavuuttakin esiintyi kunnioitettavan pitkässä listassa. Hetkinen, miksi ihmeessä olin yhtäkkiä näin rauhallinen? Ehkä ympäristöllä oli jotain vaikutuksia... oli heti helpompi ajatella, kun ei enää ollut pimeällä sivukujalla. Tai ehkä raivoava tykytys takaraivossani oli osittain syyllinen. Kaikkea tätä vatvoessani oli demoni ja mystinen kiroilukunkku aloittaneet juorukerhon. Äänistä päätellen uusi kaveri oli joku demonin vanha tuttu tai jotain, sen verran mielenkiintoista sananvaihtoa kaksikon välillä kävi. Taai~ minulla ei vain ollut kavereita, enkä sen tarkemmin osannut kahden kaverin välistä keskustelua ymmärtänyt. Ja yhtäkkiä tajusin demonin itseasiassa päästäneen minusta irti! Demoni oli juuri saanut selitettyä koko viimeisen viiden minuutin #niinkö vähän se oli?# tapahtumat, päätin taas yrittää ottaa ohjat käsiini. Hei, olinhan sentään näyttelijä ja todennäköisesti elämässä viimeisiä hetkiäni, antakaa anteeksi! Siispä vielä hieman hengiteltyäni pystyin taas keskittymään muodonmuuttamiseen.

Heti saatuani itseni helpommin ylösnostettavaan muotoon, saatoin nähdä tuon kiroilukunkun kunnolla. Ja pakkohan minun oli myöntää kaverin olevan aika hyvännälöinen. Kasvonpiirteet olivat jätkällä terävät kuin partaveitsi, kirkkaanvihreät silmät ja räikeän punainen ananastukka. Ja sitten oli niitä tatuointeja ja lävistyksiä vaikka muille jakaa. Paitaa miehellä ei ollut ja eikä jaloissa olevia farkkuja kyllä oiken voinut housuiksikaan nyt kutsua, päivän mysteerinä ollen kuinka ne pysyivät kasassa kankaassa kun oli enemmän reikää kuin itse kangasta. Heti kun tajusin tuijottavani tätä uutta tuttavuutta, revin silmäni irti hänestä ja siirryin vilkuilemaan ympärilleni tarkemmin. Olin jo kaavaillut sanovani jonkun oikein piikikkään kommentin tilanteesta, mutta liian moni häriötekiä hukutti repliikin alleen. Siispä suustani pääsi epämääräisellä korinalla pohjustettu puheripuli, olihan viimeisimmästä juttelustani jo tunti tolkulla aikaa.
"Jos sä ihan tosissas raahasit mut Nykistä ties minne vaa kysymään bestikseltäsi apua linnuntunnistukseen, oltaisiin ihan hyvin voitu jättää reissu välistä. Ja mä otan muuten sitten lintumiehen kohteliaisuutena, jos mä saan sanoa teitä Herra Pikkupiruksi ja Mister Kiroilukunkuksi", totesin ja hymyilin perään leveästi. Hetken aikaa puhe kuulosti ihan hyvältä idealta, mutta kun aloin ponnista ylös istuma-asennostani, tajusin olevan teknisesti ottaen raajarikko. Näytti nimittäin pahasti siltä, ettei oikea nilkkani pystyisi kantamaan yhtään painoa. Jouduin siis luopumaan haaveistani seisoa tornina kahden pätkän vieressä ja joudin jäämään lattian tasoon.

Nimi: Vappukiller

20.04.2017 22:57
Neyir ~ Ohio

Silmäni avautuivat varovasti ja kohtasivat vieraan katon. En oikeastaan ollut edes nukkunut, horrostanut vain. Tilani takia en tarvinnut unta, saati ruokaa tai vettä. Kevyt uni oli kuitenkin selvittänyt päätäni mukavasti. Ajatukseni risteilivät nyt normaalisti, ahdistavan nopeasti edes takas aivoissani ja halusin eroon tunteesta välittömästi.
Havahduin koomasta muutaman minuutin jälkeen kokonaan ja vilkaisin ympärilleni. Jason, kuukauden mittainen vakipanoni makasi liikkumatta omalla puolellaan parisänkyä. Hänen kätensä rotkotti laidan yli ja toinen oli painautunut kämmen edellä sydämelle. Ihan kuin hän olisi yrittänyt pitää sykkivää elintään paikoillaan.
Tummatukkainen, siistin sängen omaava miekkonen oli kuitenkin kuollut. Vilkaisin yöpöydän päällä olevaa digikelloa. Varttia yli 4 aamulla. Noin 45 minuuttia sitten jätkä oli veivinsä heittänyt ja potkaissut tyhjää. Näyttävästi olin sammahtanut heti huvitusten jälkeen, jos en ollut edes paikalta poistunut. Olin kaiketi teleportannut liiakseltaan viimepäivinä.
Pitkät sormeni etsiytyivät yhä lämpimän lihan puoleen ja liu'utin teräviä kynsiäni hitaasti miekkosen paljasta rintaa pitkin. Mikä sääli, hän oli ollut joka kerralla taitava ja innokas. Tuonut jopa kotimaastaan hienon nahkalaukun lahjaksi. Hänen vaimonsa oli varmasti ihmetellyt miksi miehellä oli kuukauden sisällä niin monia liikematkoja, mutta laittanut jutut varmasti hyvän työn piikkiin. Kuvista näkemäni pikkublondi tuskin tapaisi rakastettuaan enää koskaan, söpöstä kikkarapäisestä lapsesta phumattakoon.
Heidän elämänsä oli varmasti täydellistä mutta tummahiuksinen italiaano oli itse syntien houkutuksiin langennut.

Tyrkkäsin halveksuvasti rintakehällä lepäävän käden pois ja raapaisin ihoa kevyesti muodostaen x-kuvion elottoman elimen päälle. Olin iskenyt kovaa ja nopeasti. Lävistänyt hänen vapautta kaipaavan sydämensä amorinnuolellani.
Jutun juoni oli kuitenkin siinä, että minä en tuonut rakkautta. Oli kuitenkin ollut sööttiä kuunnella miekkosen haaveilua siitä, kuinka hän ottaisi eron vaimostaan ja muuttaisi tänne luokseni. Olin kuiskaillut suloisuuksiani, herkkiä sanoja tummatukan korvaan ja vannonut rakkauteni kautta haluavani hänet omakseni.
Naurahdin kevyesti itsekseni hymyn muodostuessa myrkyllisille huulilleni. Minkä rakkauden? En voi antaa mitään, mitä en omista alunalkaenkaan.

Venyttelin makeasti, heitin jalkani sängyn reunan yli ja nousin. Keräsin juuri ja juuri yläreiteni peittävän nahkahameen, korsettimaisen lutkapaitani ja verkkosukkahousuni. Kipin kapin kiinnitin myös mustat pitsirintaliivini, mutta stringit jäivät lattialle lojumaan.
Kymmenen minuuttia myöhemmin olin pukeutunut, siistinyt ja lisännyt meikkiäni ja solminut samettisen chokerin kurkulleni. Vedin vain kuusisenttiset, pohkeiden tasolle nyöritettävät nahkakorkoni jalkaani ja heitin tummanpunaisen, kevytkankaisen pilottitakin harteilleni.
Laukku lattialta olalle ja menoksi. Avasin hotellihuoneen oven ja kiiruhdin hisseille. Ovet olivat juuri sulkeutumassa ja melkein huudahdin sisällä olevalle matkustajalle pitämään niitä auki, mutta en kerennyt. Pitkät sormet ilmestyivät liukuovien väliin pysäyttäen liikkeellelähdön. Muodostin huulilleni kiitollisen hymyn ja silmäkulmani pilke loimahti tuleen tajutessani 'pelastajani' olevan mies. Oikein tyydyttävän näköinen vielä. Heitin säkenäivän hymyni minua pitemmälle herrasmiehelle ja kosketin kevyesti toisen käsivartta. Brunette hätkähti kevyesti syntisten ajatusten vallatessa hänen päänsä nyt kokonaan. Hänen mielensä oli ollut valmiiksi niitä täynnä heti nähdessään minut. Himo syttyi entistäkin vahvenpana tummanruskeisiin sielunpeileihin.
Jep, oli tosiaankin aika palata South-Carolinaan.

Nimi: E.M.

20.04.2017 20:51
Owen - NV

Niin, tuskin tähän kellonaikaan Diesel olisi lähtenyt baarikierrokselle. Eihän feeniks ollut saanut edes itseään ylös sohvalta. Siinä hän nimittäin makasi vatsallaan sohvalla niin tyhjä kaljapullo kädessään, vailla paitaansa kuin pää osin tyynyn alle hautautuneena. En edes tahtonut tietää mitä hän oli tehnyt viime yönä.
Paikalle pölähtämisemme taisi kuitenkin herätellä toisen. Kyykistyksistä noustuani ja naisen olkapäästä otteeni irrotettuani nainen nimittäin valahti seinän puutteen vuoksi selkeämmin lattialle, kun taas Diesel sai itseensä hieman eloa. Saatoin minä tosin siinä välissä kyllä hieman kröhähtääkin hommaa nopeuttaakseni, enkä tarkemmin tullut toisen sotkuista huonetta lävitse vilkaisseeksi. Useimmiten se jollain tapaa sotkuiselta näytti. Linnun(Alex) pyrstöstä katsoin kuitenkin parhaaksi pitää vielä kiinni(?). Ties minne sekin lehahtaisi.
Joka tapauksessa feeniks ei vaikuttanut järin tyytyväiseltä herätetyksi tulemisesta. Sen ainakin saattoi päätellä toisen kiroamisista ja olemuksesta, minkä lisäksi ensivastaukseksi sain tympeän ärähdyksen. Se tosin sai minut lähinnä pyörittämään silmiäni. Minua ei nimittäin kiinnostanut, vaikka olinkin Dieselin lepohetket keskeyttänyt. Olisi demoni, niin ei tarvitsisi nukkua. Lisäksi ei se nyt niin suuri ihme ollut, että tänne ilmestyin. Varsinkaan kun Diesel oli vielä nähnyt tämän lihapuvun useamminkin(?). Tosin pääsihän toinen sitten irti kiroamisistaan ja ärinöistään. Mieluummin toisaalta olisin niitä ottanut vastaan kuin perään tullutta virnuilua, vihjailua ja kulta-nimittelyä.
"Turpa kiinni", tokaisinkin sen tähden närkästyneenä takaisin. Lisäksi mistä minä edes maksaisin? Jos oikein muistin, niin Dieselinhän tässä pitäisi minulle maksaa, kun suostuin teleporttailemaan häntä aina ties minne. Sen tähden olisin muutoin varmaan jatkanutkin sanojani, ellei toisen noustua sohvalta kahiseva ääni olisi saanut huomiotani puoleensa.
Ja siinä vaiheessa en todellakaan tahtonut tietää, mitä feeniks oli tehnyt edellisyönä, mikä näkyi ilmeeni nyrpistyksenä. Dieselin farkkujen vyötäröön oli nimittäin tungettuna setelitukkoja, ja hetkellisesti löydös tuntui keskeyttävän miehen itsekin samalla kun oma katseeni kohosi muualle toisen vyötäröltä. Rahat sohvalle viskattuaan ja pöydältä savukkeen sormiinsa napattuaan hän kuitenkin pääsi jatkamaan haparoivaa matkaa luokseni. Heti siis vetäistyään savuja keuhkoihinsa.
Kaipa polttamalla Diesel sai kumminkin ajatuksensa kasaan. Luoksemme päästyäni hän nimittäin jopa kykeni kuin vakavoitumaan tilannepäivitystä tahtoen, mikä sai katseeni käväisemään tuomisissani.
"Lintu tunki kirjaimellisesti nokkansa mun tekemisiin", aloitin sitten lintua pyrstöstä hieman nostaen(?) ja katseeni takaisin Dieseliin palauttaen. Nostoni perään laskin kuitenkin jo suosiolla otteeni irti toisen pyrstöstä(?) ja välittämättä siitä, miltä homma toisesta tuntui. Sen merkiksi kätenikin tulin ristineeksi, ihan verta vuotavasta haavastani välittämättä.
"Tuskin edes ehdin aloittamaan naisen kanssa", jatkoin olettaen toisen tajuavan, mitä tarkoitin, sillä oli vain yksi asia mitä voisin naisen kanssa aloittaa. Tappamista. Siksi en sanojani sen tarkemmin selittänytkään, kunhan vain jatkoin selostustani.
"Ja koska oot ton kanssa kummiskin joku sukulaissielu, niin aattelin, että sä tietäsit mitä tehdä kaakattajalle. Se pelas kovilla panoksillakin, joten en mä ole sitä kotiin laskemassa", selostin tilannetta tarkemmin syyni tänne tuloon kertoen. Koska olisinhan minä muutoin voinut hoitaa jutun itsekseni. Ihan vaikken tiennyt vieläkään mikä ihme otus oikein oli.
"En edes tiijä, mikä se on. Joku lintumies kait", lopetinkin siksi olkiani kohauttaen ja värikästä lintua kulmiani kurtistaen vilkaisten. Ehkä Diesel tietäisi, ehkä ei. Joka tapauksessa värikkään linnun tilanne ei vaikuttanut hyvältä. Ainakaan jos hänen kantiltaan katsoi.

Nimi: Sarenne

19.04.2017 15:20
Diesel - NV

Minulla ei ollut hajuakaan kellonajasta. Tai vuorokaudesta. Viikosta? Voitaisiin aloittaa jostain edellä mainituista. Jos pääsisin edes kunnolla hereille.
Ilmeisesti edellinen ilta, ja kenties sitä edeltävät illat, olivat menneet pitkiksi, mutta olin silti jollain keinolla päässyt takaisin kämppääni. Olin nukahtanut vatsalleni sohvalle, tyhjä kaljapullo toiseen käteen jumahtaneena. Olin yrittänyt tunkea päätäni tyynyn alle sälekaihtimien jäätyä auki ja auringon yritettyä aamun tullen ilmestyä valaisemaan kämppääni. En kaivannut sellaista.
Lopullinen heräämiseni tapahtui kuullessani jotain epämääräistä ääntä asunnostani. Pienen hetken halusin jättää reagoimatta ääniin, mutta tulin lopulta siihen lopputulokseen, että asia ei ignooraamalla hoituisi. Vapaalla kädelläni heivasin tyynyn veks, nousten sitten vaivalloisesti istumaan, tarkistaen ensimmäisenä pullon, joka oli harmillisen tyhjä, ja sen jälkeen vasta muuhun ympäristöön huomiota kiinnittäen.
Sentään minulla oli sentään edes jotain vaatteita päällä. Ei täysin alastomana herääminenkään olisi ollut yllätys. Tällä kertaa paitani oli unohtunut johonkin, mutta eipä se minua kummoisesti haitannut, olinhan verrattain hyvässä kunnossa, ja olivathan lävistykseni ja tatuointini ihan näkemisen arvoisia. Mustat farkut olivat näköjään jääneet jalkaani, mutta ne olivat sen verran revityt, että ne eivät paljoakaan peittäneet. Ja kaikenmoiset ketjut ja helyt painoivat sen verran mukavasti, että housut pysyivätkin vain pyhällä hengellä ylhäällä. Eilen ei myöskään meikkien peseminen ottanut osuakseen, joten silmiäni ympäröi vielä kauniit mustat meikit, vaikka hieman levinneet ne olivatkin.
Olin suhteellisen kiukkuinen herätyksen johdosta, ja se myös näkyi olemuksessani ja kirouslitanniassa, jonka suustani latelin. Nousin seisomaan joutuen hetkeksi tukeutumaan selkänojaan, jotten horjahtaisi kumoon. Tasapainon saavutettuani heitin katseeni ympäri olohuonetta, onnistuen lopulta paikantamaan häiriötekijän.. tai häiriötekijät.
”Mitä helvettiä?” ärähdin henkilölle, jonka hetken päästä jopa Oweniksi tunnistin. Eikä hän ollut yksin, vaan verisenä seuranaan jokin tuntematon nainen ja jokin tropiikin lintua muistuttava. Kuka oli niin idiootti, että pölähtäisi ilman varoitusta nukkuvan miehen kämppään? Ellei... niin, jotain mukavaa yllätystä ollut tiedossa, mikä sai katseeni singahtamaan takaisin ylimääräisiin tuttavuuksiin.
”Toitko sä mulle lahjoja, kulta? Tiedäthän, ettei sun mulle tartteis millään maksaa, kelpaisit mulle kyllä ihan ilman lahjuksia”, sanoin virnuilen, ärinöiden kadottua jo äänestäni. Lähdin liikkeelle kohti Owenia, mutta pysähdyin jo yhden askeleen jälkeen kuullessani kahahduksen, mikä sai minut kulmiani kurtistaen vilkaisemaan äänen suuntaan. Se oli lähtöisin rahoista. Joita oli tukoittain. Ja jotka oli tungettuna housujeni vyötärölle.
Hetken aikaa jouduin pohtimaan, olinko kenties mennyt aloittaman uran stripparina. Tai sitten olin onnekkaana voittanut jonkin vedon, mutta kun muutkin vaatteeni olivat kadonneet, olin näköjään tullut siihen lopputulokseen, että rahoja pystyi aivan hyvin kuljettamaan vyötäröllä. Oli miten olin, saatoin tyytyväisenä irrottaa setelitukot vyötäröltäni ja heittää ne sohvapöydälle. Samalla nappasin mukaan yhden pöydälle levinneistä röökeistä, sytyttäen sen kevyellä sormen sipaisulla ja henkoiset vetäisten.
Sen jälkeen olin lopulta valmis jatkamaan matkaani olohuoneen halki Owenin luo, vaikka hieman taitoa se vaatikin. Minulla oli ihan kaunis, valkoseinäinen, suuri-ikkunainen ja valoisa kämppä. Oli se melkein vieläkin. Siivouspalvelu oli käynyt viikko sitten, ja nyt jo muutama tuoli makasi kyljellään lattialla, vaatteita, tumpattuja sätkiä ja pulloja ympäriinsä lojuen. Vielä kaikki oli ihan hillittyä, sohvaryhmillä mahtui istumaan ja olohuoneen yhteydessä olevaa keittiötä ei ollut vielä vallannut jätevuori.
”Annas mulle tilannepäivitys”, sanahdin sitten ilme jopa melkein vakavoituen, kun sain talsittua kolmikon luokse, yrittäen tämän kummallisen näyn tarinaa selvittää.

Trish - NC

Olisin mielelläni viihtynyt ihan tässä näin, kädet Colen kyljillä harhaillen ja hänen hiuksiaan haistellen. Ei minua olisi lainkaan haitannut ylimääräinen seuralaisemme. Ilmeisesti Colea kuitenkin haittasi.
Cole pyörähti minuun päin, ja kovin vastahakoisesti liikuttelin käteni uuteen asentoon hänen kyljillään. Kasvoni olivat yhä jääneet kovin lähelle Colea, ja virneenikin oli ihan tilanteen mukainen.
"Vieläkin katkera?" vastasin Colen piikittelyihin, vaikka olisi hän voinut.. katkerampikin olla. Ei hänellä kuitenkaan näyttänyt olevan mitään saapumistani vastaan. Yhtäkkiä Cole tarttuikin käteeni, lähtien raahaamaan minua liikkeelle, vaikka minulla ei ollutkaan hajuakaan, mihin olimme matkalla. Kovin määrätietoisesti hän minua johdatteli, ja se tietenkin sai virneeni vain levenemään, kun pääsin ajatuksissani arpomaan määränpäävaihtoehtojen välillä.
Saavuimme ilmeisesti vessoihin, jotka olivat onneksi tyhjillään. Cole onnistui yllättämään minut läimäisyllä, jonka sain poskelleni, ja hetkeksi pääni heilahtikin sivulle, kun en läimäisyyn ollut valmistautunut. Olin jo valmistelemassa valitusta, mutta noh, kieltämättä ansaitsin sen, joten Colella oli oikeus. Ja sen lisäksi hän vieläpä korvasi läimäisyn vaihtamalla sen nopeasti suudelmaksi. Minusta ei ollut vastustelemaan lainkaan blondin tarratessa nahkatakkini rinnuksiin ja hänen työntäessä minut seinää vasten. Jotain oli selvästi tapahtunut sitten viimenäkemän. Pääsin kuitenkin nopeasti taas mukaan tilanteeseen, käsieni kuin vaistomaisesti etsiessä hiljalleen tutuksi käyvät Colen kyljet, toisen käden kuitenkin valuessa nopeasti perseen puolelle ja toisen jäädessä hieman rauhallisemmin selän puolelle.
Colen käsien siirtyessä enemmän niskani puolelle en pystynyt enää vastustamaan kiusausta, vaan suudelman pieneksi hetkeksi rikkoen liikautin käteni Colen takareisille, nostaen hänet sitten hyvinkin kevyesti ilmaan (?). Olettaen, että Cole pysyisi mukana ja saisi jalkojaan kiedottua ympärilleni, käänsin tilanteen niin, että Cole päätyisi seinän ja minun väliin, jatkaen sitten jo suhteellisen intohimoiseksi käyvää suudelmaa (?). En paljoakaan uhrannut ajatusta sille, että joku saattaisi toimemme nähdä.

Nimi: E.M.

19.04.2017 12:00
Owen - NY > NV

Värikkään linnun(Alex) pyrstön päälle astuttuani toinen oli lopettanut sätkimisensä, eikä lintu pyristelyä tullut saman tien jatkaneeksikaan. Pyrstösulista kiinni ottaessani otus toki kaakahti pienesti ja kuin valittavasti, mutten minä siitä välittänyt. En myöskään siitä, että oikealla kädellä toisesta kiinni otettuani taisin tahrata linnun sulkapuvun.
Sillä jos aioin tästä teleporttia mihinkään tarvitsin koskeutusyhteyden kantamuksiini. Toisin sanoen siis lintuun että naiseen, koska sehän hommasta uupuisi, jos muualle kadotessani ja naisen jäädessä tänne jotain pääsisi tapahtumaan.. Se ei oikein kävisi.
Niinpä pyrstöstä pitäen surutta raahasin ison linnun naisen luokse(?). Nainen tuntui olevan päänsä kolautukselta juuri ja juuri tajuissaan, mutta toisaalta tajuissaan tai ei, hän tulisi mukaan. Siten kyykistyen otin vasemmalla kädellä häntä kiinni olkapäästä, minkä jälkeen teleporttasin Dieselin kattohuoneistoon Las Vegasiin yhdessä linnun ja naisen kanssa(?). Toki feeniks vietti vain vähän aikaansa asunnossaan, mutta tähän kellon aikaan toinen ei ollut ehkä vielä ehtinyt lähteä baarikierrokselle.

Nimi: Janto

18.04.2017 23:21
Alex - NY

Cuumotuz Maximuz
Selkeästi jotain meni sittenkin oikein. Siis ainakin aluksi. Ilmeisesti mudonmuutos oli tullut vastustajalleni puskista, tai sitten olin vain saanut kaverin jähmettymään pelkästä myötähäpeästä. Koin itseni aivan säälittäväksi, enkä edes voinut keskittyä kunnolla palatakseni ihmiseksi. Pian vastustajani oli jo taas liikkeellä. Ja hän meni ja astui minun pyrstöni päälle. Pysäytin sätkintäni, vain kuullakseni mietteliään äänen toteavan:
'Mä en olekkaan vääntänyt linnulta niskoja nurin sitten lapsuusaikojen'. Olin jo aikeissa jatkaa pyristelyäni, kun kuulin askelia. Pienellä pään kohotuksella saatoin nähdä koko sopan alkuperäisen uhrin juoksevan poispäin. Hetken jo kuvittelin naisen pääsevän pakoon, kun mies kohotti veristä kättään, heilautti sitä ja nainen lensi avuttomana seinään. Ja siitä maahan. Vatsassani muljahti ikävästi. Olin nyt 100% varma kaverin olevan demoni.
'Jos olet kuitenkin kiltti lintu, saat armonaikaa, koska työt menee ennen huveja', mies virnuili ja kumartui sulkemaan kourallisen värikkäitä pyrstösulkiani nyrkkiinsä. Nykäisyn aiheuttama kipu oli jo liikaa ja en voinut olla päästämättä pientä valittavaa ääntä ja jäädä odottamaan vastujan seuraavaa liikettä

Nimi: E.M.@phone

17.04.2017 23:18
Owen - NY

Pakko sanoa, että se sitten yllätti. Ei siis se, että sankarilta(Alex) tuntui menevän pupu pöksyyn, vaan se, mitä sen jälkeen tapahtui. Silmänräpäyksessä miehen tilalla olikin iso värikäs lintu. Ja tokihan linnun väritys mätsäsi sinivihreään tukkaan, mutta silti... Ihan ihmiseksi minä olin toisen kuvitellut.
Siten saman tien en ollut jatkamassa toisen päällekäymisiä, kunhan vain parin sekunnin ajan tuijotin maassa räpiköivää isoa lintua. Takanani jopa nainen ei saattanut olla tuijottamatta ja siten keskeyttämättä varovaista kauemmas hivuttautumistaan. Tiedä häntä luuliko hän tosin minun tehneen jotain, sillä vilkaisi hän minuakin huomaamattani.
Minä en kumminkaan ollut tehnyt mitään. Kait nuori mies oli muodonmuuttaja tai jotain.. Lintumies? Tiedä sitten kuolisiko hän yhtä nopeasti kuin perusihminen. Minä en nimittäin kaikkien maailmojen hirviölajeihin ollut tutustautunut saatika törmännyt. Demonit ja ihmiset olivat enemmän heiniäni. Ei se kuitenkaan tarkoittanut, että olisin lopettanut homman siihen, minkä takia tilanteen ihmettelyn perään pokkana otin askeleita eteenpäin saadakseni astuttua värikkään linnun pitkän pyrstön päälle(?). Ehkä sillä saisin myös otuksen huomion itseeni räpiköinneistä.
"Mä en olekaan vääntänyt linnulta niskoja nurin sitten lapsuusaikojen", totesin kuitenkin varmuudeksi. Oletinhan minä lintumiehen ymmärtävän puhetta tuossakin muodossa, olihan Remus ymmärtänyt puhetta lohikäärmeenäkin. Sanojeni sävy oli kumminkin pohtiva, sillä tuntuihan tapahtunut muuttuvan tilannetta. Kyniäkö toinen pitäisi? Hetkessä pohtivuuteni tuli kuitenkin osin katkenneeksi, kun takaatani kuulin askelten lähtevän juoksuun.
Niin. Huomioni olin pitänyt turhan kauan sankari-linnun puolessa, ja sen seuraamuksena nainen kuvitteli tilaisuutensa tulleen. Ja osin se oli totta, sillä varmaan lintu onnistuisi lopulta räpiköimään pakoon. Olin kuitenkin demoni, tineristeydemoni, joten askeleet kuullessani lähinnä vain kohotin oikean - edelleen verta tihkuvan - käteni ennen kuin pienen kämmenen heilautuksen kautta kadulta kuului seuraavan juoksuaskeleen sijaan tömähdys ja siitä perään toinen. Telekineesiä en osannut yhtä voimakkaana kuin pidempään hommia tehneet tienristeysdemonit - enkä sen käyttämisestä pitänyt homman helppouden tähden -, mutta yhden naisen seinään heittäminen onnistui kuitenkin tilanteessa kepoisasti. Jälkimmäisestä tömähdyksestä ja sen perään esiin astuneesta hiljaisuudesta(?) päätellen nainen oli tipahtanut heiton seuraamuksena ihan asvaltin tasoon asti - minkä taakseni vilkaisulla varmistinkin -, eikä hän ollut siitä aivan heti nousemassa. Se taas päästi huomioni keskittymään lintuseen, jonka puoleen palautin katseeni.
"Jos olet kuitenkin kiltti lintu, saat armonaikaa, koska työt menee ennen huveja", sanahdin sitten pienesti lauseen lopussa virnistäen. Sanojani en tosin tarkoittanut. Tai siis loppua sanoistani, sillä minun työt olivat huveja. En minä muita töitä suostunut tekemäänkään.
Joka tapauksessa sanoja perään lähdin kumartumaan tennarini alla olevan pyrstön puoleen siitä otteen saadakseni(?), jotta voisin teleportata molemmat uhrit parempaan paikkaan. Naisen nyt voisinkin hoidella sivukadulla, mutta linnun... Niin, enempi tilanteesta saisi irti jollain muullakin kuin könkäisellä lihaveitsellä New York Cityn pikkukujalla, ja tahdoin kumminkin keskittyä naisen kanssa puuhastelemiseen enkä samalla vahtia värikästä sankaria. Lisäksi toisen laji edelleen osin kummastutti. Ehkä tarujen lintuna - ja samat kiinnostuksen aiheet omaavana - Diesel tietäisi miten otuksesta saisi hauskuuden parhaiten irti. Ei tosin sillä, ettenkö olisi sitä itsekin voinut selvittää kokeilemalla.

Nimi: Janto

17.04.2017 20:03
Alex - NY

Run, run you clever boy. And remember
Silloin tilanteeni iski minua päähän. Olin tappelemassa todennäköisesti demonia vastaan. Demonia, joka juuri äsken oli ollut aikeissa tappaa naisen. Vaikka olin onnistunut viiltämään haavan hirviön käsivarteen, ei hän vaikuttanut olevan faktasta moksiskaan. Ei, mies suorastaan hymyili vinosti. Ja kaiken tämän lisäkseni minun toinen kämmeneni oli auki ja epäilin häntäluuni joko tärähtäneen pahimman kerran tai jopa murtuneen. Myös oikea nilkkani tykytti ikävästi. Minä makasin maassa ja hän seisoi suoraan edessäni. Ja suunnilleen sen tajuttuani eläimelliset vaistot siirtyivät ruumiini puikkoihin. Ja kun sanon eläimelliset, minä myös tarkoitan eläimellisiä vaistoja. Täysin vaiston ohjaamana nimittäin muutin muotoani, aikeinani vain nopeasti nousta ylös ja lentää pyrstö kolmantena siipenä. Suunnitelman vaihe yksi sujui vielä mallikkaasti ja silmänräpäyksessä oli jo isokokoisen viherriikinkukko korvannut maassa sätkineen ihmiskehoni. Toinen vaihe ei sitten enää onnistunutkaan. En nimittäin ollut tullut ajatelleeksi vammojen säilymistä, ruumissa kuin ruumiissa. Eli siis toisin sanoen olin yhä massa sätkimässä, vaikkakin lintuna, mikä teki minusta vielä helpomman maalitaulun. Ei herranjestas! Ensi kerralla tulen niin kulkemaan sitä asutettua reittiä kotiin. Jos nyt seuraavaa kertaa enää ikinä koittaisi...

Nimi: E.M.

17.04.2017 18:19
Owen - NY

Juuri ennen tönäisyäni sormiini välittynyt vääntö tuntui kertovan siitä, ettei sankari(Alex) ollut laskenut veitsen terästä irti. Oikeastaan tuntui kuin hän olisi koettanut kääntää terää minuun päin, mutten minä liiaksi siihen tosiasiaan keskittynyt. Siten vasta toisen selälleen lennot nähtyäni tajusin kättä pidemmän uupuvan otteestani terän kilahtaessa asvaltille meidän väliimme(?). Katseeni siirtyminen oikeaan käteeni tosin paljasti, ettei se ollut ainoa mitä tajusin.
Kauluspaitani käärityn hihan takia paljaana ollut kyynärvarteni oli nimittäin jupakassa ottanut osumaa(?), ja ilmeisesti terän osuminen ihoon oli tapahtunut samaisella hetkellä kun mitä lihaveitsen kanta oli livennyt otteestani. Nyt joka tapauksessa yli puolen kyynärpään pituudelta kulkeva ihoviilto tuotti tummanpunertavaa verta, joka käden kohottamisesta johtuen valui kohti kyynärpäätäni yrittäen tavoittaa maanpintaa. Ensimmäisen pisaran tipahdettua kyynärpäästäni asvaltille siirsin katseeni nuoreen mieheen päätäni kallistaen.
"Pelataan sitten kovemmilla panoksilla", tokaisin katse toisen kasvoissa ja pienesti toista suupieltäni kohottaen, minkä perään pyyhkäisin pahimmat verijäljet pois vasemmalla kämmenelläni. Pyyhkäisyn jälkeen lähdin haastavasti askeltamaan lähemmäs nuorta miestä ja vasenta kättäni pienesti heilauttaen sain muutaman veripisaran lennähtämään sivummas. Sen enempää en yhdestä viillosta hetkahtanut, mutta saisi katsoa mitä mieltä sankari olisi vastaavasta. Tai parista murtuneesta kylkiluusta.
Ja siinä välissä edelleen seinää vasten naulautunut nainen tuntui saaneen tarpeekseen. Tai kait hän oli saanut tarpeekseen jo aiemminkin, jos hänen armon anomisiin oli uskominen. Siten kyse taisi enemmän olla tilaisuuden näkemisestä, tai niin hän luuli. Ensimmäisten askelten yhteydessä sivusilmällä kun näin naisen yrittävän hivuttautua varsin hitaasti, kuin varkain sentti sentiltä kauemmas. Siihen hätään annoin kuitenkin naisen olettaa, etten moista huomannut.

Nimi: Janto

17.04.2017 15:16
Alex - NY

Oh, Brucie Bear... I'm NOT Brucie Bear
Sen sijaan että olisin saanut töytäistyä vietsen pois, mies vastusti liikettäni, minkä takia terä viilsi haavan naisen solisluun vierreen. Ilman täytti naisen kiljaisu ja veren rautainen tuoksu. Hämmennyin vain pieneksi hetkeksi tapahtuneesta, mutta siinä välissä oli vastustajani jo ehtinyt siirtää painoaan ja selkeästi valmistautui seuraavaan liikkeeseen. Ehdin juuri ja juuri kääntää katseeni kohti miestä, vain nähdäkseni pienikokoisemman olennon työntävän kehoaan kyynerpää edellä kohti minua. Kaikki hidastui. Hetken aikaa kuvittelin miehen tunkevan veitsen vatsaani, tai jotain, kun tajusin itsekkin yhä piteleväni kiinni veitsestä. Siispä yritin turvautua ainoaan mieleeni juolahtavaan suunnitelmaan. Puristin sormiani veitsen terää vasten ja yritin kääntää terää painumaan miehen käteen (?). En tiennyt, onnistuiko suunnitelmani, kun jo lensin taaksepäin kuin itse Hulkin heittämänä. Laskeuduin kipeästi alaselkäni päälle asfaltille ja tajusin lihaveitsen jääneen jonnekkin matkan varrelle. Muistoksi tuo kavala vehje oli kuitenkin jättänyt ilkeän näköisen viiltohaavan kämmeneeni. Toivoin vain sydämeni pohjasta että tuo hirviö olisi kokenut vähintään samanlaisen kohtalon...

Nimi: E.M.

17.04.2017 13:56
Owen - NY

Ooh, tästä tulisi hauskaa. Sinivihertukkainen mies(Alex) ei nimittäin tullut perääntyneeksi vaan 'ei' sanahtaen hän oikein juoksahti luoksemme. Minä puolestani olin valmiina, enkä laskenut turhaan terää aloiltaan. En edes yrittänyt väistää miehen kurottautuessa ottamaan kiinni lihaveitsestä.
Koska arvasinhan minä toisen yrittävän sohaista veistä pois. Kaikki niin tekivät, vaikka juuri päin vastainen liike oli paljon miellyttävämpi. Lisäksi pituuseron vuoksi oli käytännöllistä päästää toinen lähelle, jotta saisin osuttua perille asti.
Joka tapauksessa toisen sysätessä terää naisesta kauemmas painoin omalla kädelläni liikettä vastaan(?), mikä sai terän kulkemaan vain puolittain miehen tahtomaan suuntaan(?). Toisin sanoen veitsen terä pääsikin siten viiltämään muutaman senttimetrin verran naisen ihoa solisluun luota ennen kuin terä irtosi paljaalta iholta(?), ja viillon seuraamuksena nainen kiljahti itkuisesti. Minä en äänestä kuitenkaan hämmentynyt, vaan painoni miehestä kauempana olevalle jalalle pistäen tönäisin parhaani mukaan tiukasti kyynärpää edellä toista kohden(?). Ihan välittämättä siitä, oliko nuorella miehellä vielä ote veitsestä tai ei.

Nimi: Janto

17.04.2017 03:50
Alex - NY

Pädädädädädädädä peacockman!
Minä halusin paeta. Juosta. Lentää. Hitto minä vaikka ryömisin, jos vain pääsisin posi. Mutta en vain voinut todistaa naisen ahdinkoa ja vain jättää häntä tuon hirviön käsiin. Kaiken lisäksi mies oli uhannut tappaa minutkin, ainakin miehen sanoista päätellen. Päässäni kaikui äitini Claran sanat: 'Riikinkukkoihin ei voi luottaa. Kukaan niin räikeä ja huomionhaluinen ei voi välittää muusta kuin itsestään.'
"Ei", sanoin ääneen ja juoksin niin nopeasti kuin vain kykenin yhä armoa anelevaa naisparkaa uhkailevan olennon luo ja kurotuin ottamaan kiinni lihaveitsestä aikomuksenani sysätä kapine pois naisen kaulalta.

Nimi: E.M.@phone

17.04.2017 03:29
Owen - NY

Ensimmäisen viillon kautta leikki oli pääsemässä vasta alkuun, mutta äkisti kauempaa kuulunut huuto ja sen perään kadulla kaikuneet askeleet toivat stopin tilanteelle. Sekä minun että naisen huomio kääntyi tulijaa(Alex) kohden, vaikkakin nainen selkeästi epäröi siirtää huomionsa minusta täysin paikalle tulevan nuoren miehen puoleen. Ehkä hän mietti pakoa, tilanteen toiselle kertomista tai pelkäsi minun sohaisevan veitsellä, jonka olin huomionkohteen vaihtuessa laskenut vaakatasossa hänen solisluidensa tienoille, topilta paljaaksi jäänyttä ihoa vasten.
Minulla taas vastaavaa epävarmuutta ei ollut. Ei, vaikka ensisimmäykseltä toinen olikin lihapukuani reippaasti pidempi ja askelsi tilannetta pahemmin häiritsemään uhkaavan oloisena. Mikään kaappi hän ei kuitenkaan rakenteeltaan ollut, ja virneeni sinivihertukkainen mies - tarkemmin katsottuna melkeinpä vain poika - sai laskemaan lähinnä siitä syystä, etten saman tien päässyt toteuttamaan todellista luontoani. Demoni tai enkeli hän ei ainakaan ollut, joten todennäköisyys siihen, että toinen oli väärään asiaan nokkansa tunkeva ihminen, oli häikäisevän suuri.
Tosin olisinhan minä voinut siinä vaiheessa vain teleportata uhreineni muualle. Kidutus ja murha New York Cityn sivukujalla oli kuitenkin jotain liian vastustettavaa, varsinkin jos niitä tapahtuisi kaksin kappalein. Nuori mieshän nimittäin oikein tarjosi itseään mukaan soppaan liittyväksi. Eikä toiselle mielestäni ollut mitään mahdollisuutta minua vastaan. Hän ei tosin olettamukseni mukaan tiennyt sitä, enkä tahtonut sitä heti ensialkuun yliluonnollisuuksia esittelemällä paljastaa.
"Kohta enemmän kuin mitä alunperin piti", päädyin siksi vastaamaan huvittunutta sävyä ääneeni päästäen. Ja kyllähän tilanteen huomioon ottaen se tuntui mahdollisesti sekopäiseltä, mutta huvittavaa se näkökantiltani oikeasti oli. Viekkaalla katseella koetin melkeinpä yllyttää nuorta miestä oikeasti viemään uhkaileva olemuksensa loppuun ja käymään päälle samalla kun lähdin painamaan terää enenevässä määrin naisen ihoa vasten, mikä sai naisen sävähtämään ääneen. Samassa pelokkaat kasvonpiirteet vääntäytyivät myös kivusta kertoviksi ja nainen koetti painautua parhaansa mukaan seinää vasten.
Sillä siitä jos hän liikkuisi mihinkään muuhun suuntaan, terä viiltäisi ihoa vain pahemmin. Eiköhän nainen sen tajunnut, vaikkakin kohta jo itkuiselta kuulostaen ja 'pyydän älä' -sanat lausuen hän koetti vedota empatiaani, jota minulla ei siis ollut tippaakaan. Miten tylsää. Itsensä ajattelulta hän ei tainnut tajutakaan sitä, että olisi voinut vihjata nuorta miestä siitä, mihin hän puolestaan oli nokkaansa tunkemassa.

Nimi: Janto

17.04.2017 01:23
Alex - NY

Paniikki paniikki paaniikkii~
Kävelin hieman hermostuneena hiljaisella jalkakäytävällä. Olin jo harkitsemassa muodonmuutosta lentääkseni kotiin, mutta näkemisen riski oli aivan liian suuri. Näin myöhemmin ajateltuna, minun olisi vain pitänyt lentää kotiin. Pitkät ja nopeat askeleeni nimittäin pysäyttivät vaimea keskustelun ääni. Ei, läheiseltä sivukujalta kantautuva puhe ei todellakaan ollut keskustelua. En voinut olla hiipimättä kadunkulmalle ja kuunnnella keskustelua hieman tarkemmin.
'Py- pyydän. Teen mitä tahansa, ihan mitä tahansa!' kuulin selkeästi täysiin paniikissa olevan naisen rukoilevan. Sydämeni jyskytti korvissani, kun kuulin terävien hengenvetojen vaienneen lähes olemattomiin, minkä takia kuulin selkeänä jonkun kävelevän sivukadulla. Hetken hiljaisuuden jälkeen saatoin taas erottaa vain murtosekunnin ajan toiset askeleet, jotka kuitenkin loppuivat ennen kuin olivat kunnolla edes alkaneet.
'Niin törkeää lähteä kesken leikin', kuulin matalan ja käheän miesäänen sanovan ja hänen puheessaan oli jokin hieman erikoinen aksentti, vaikkei kovinkaan vahvana. 'Mutta ihan vinkkinä... Olisi kannattanut päästää vain suosiolla kalmakoira sisään.'
Kuullessani sanan kalmakoira, tajusin kyseessä olevan jotain muuta kuin vain joku yksittäinen uhkailu. Mieleeni palasivat hämärät muistot tarinoista, joita Henry tapasi kertoa iltaisin. Tarinoita ajoista, kun mies oli vielä metsästäjä ja saalistanut meitä. Tarinoita Demoneista.

Kun nainen päästi kovan kiljaisun, kehoni siirtyi automaattiohjaukselle ja astuin kujan suulle. Jep, niin suuri idiootti minä olin... tajusin olevani paljon uhkailevaa miestä - todennäköisesti demonia - pidempi ja laskeskelin sen muka auttavan jotain. Paniikki sai ajatukseni tahmaiseksi ja kaikki mitä päässäni pyöri oli #auta naista, auta naista, auta naista# Siispä, päätin kerrankin suoristaa itseni koko 195 sentin mittaani ja huusin lujaa:
"Hei, mitä täällä tapahtuu?!" ja lähdin kävelemään mahdollisimman uhkaavan näköisenä kahta muuta henkilöä kohti.

Nimi: E.M.

17.04.2017 00:31
Owen - NY

Loppujen lopuksi ajan tappaminen ei ollut ongelma, ja sovittuun kellonaikaan 16:34 olin oikean asunnon oven takana. Sen nyt saattoi helposti päätellä ovenkarmin yläpuolella koreilevasta ja tuoksuvasta varvusta. Se ehkä hämäsi hitusen kalmankoiria, mutta tienristeysdemoni oli asia erikseen. Turhia en tietenkään jäänyt koputtelemaan ja odottelemaan. Hupihan siinä menisi.
Niinpä demonivoimien saattelemana potkaisin suosiolla oven sisään ilmoille kajahtaneesta ryskeestä välittämättä. Saranoiltaan ovi ei tullut tipahtaneeksi, mutta avautuminen riittikin minulle. Asunnosta naista ei tarvinnut kauakaan etsiä. Ja kaikki mitä sitten kuulin.. No jaa, sen olin kuullut tuhottoman monta kertaa aiemminkin, ja turhat sanaleikit ohittaakseni silmiäni räpäyttämällä päästin silmäni näyttäytymään hetkellisesti verenpunaisina virneen kasvoilleni nostaen. Siinä vaiheessa nainen sitten otti jalat alleen.
#Kissa ja hiiri se olkoot#, ajattelin naisen vedon seuraamuksena virneeni laskien, ja kaikessa rauhassa silmäisin kämpän pikaisesti lävitse toisen jo kaikottua asunnostaan kerrostalon käytävän puolelle. Kättä pidempäähän minä tietenkin etsin, mitä kautta keittiöstä löytynyt lihaveitsi löysi tiensä käteeni. Toki esimerkiksi se kotoa löytynnyt pesismaila olisi ollut parempi, mutta tässä välissä en jaksanut lähteä sellaista mistään hakemaan. Siten teleporttasin itseni alakerran aulaan uhria odottamaan. Hetkeä - ja uudempaa teleporttausta - myöhemmin hän sitten löysi itsensä kerrostalojen väliin jäävältä, hiljaiselta ja syrjemmältä sivukujalta. Ja että ihmisiä oli hauska pelotella pikaisilla maiseman muutoksilla. Tämäkin nainen vaikutti melkeinpä olevansa valmis pissimään housuihinsa samalla kun irrotin otteeni naisen kädestä, mikä sai hänet kaatumaan perseelleen maahan.
'Py-pyydän. Teen mitä tahansa, ihan mitä tahansa!' nainen melkeinpä änkytti perääntyessään istualteen parhaansa mukaan. Ihan siis kuin minut olisi voinut puhua ympäri, ja enemmänkin hän vaikutti olevan halukas jatkamaan. Veitsen terän huulilleni kohottaen sain kuitenkin toisen vaikenemaan, minkä jälkeen lähdin askeltamaan välimatkaa taas umpeen. Vaikenemisen lisäksi vetoni oli saanut naisen jämähtämään aloilleen, vaikkakin minun ollessa vain askeleen päässä toiselle tuli yllättäen kiire. Ei hän tosin pitkälle päässyt, vaan saman tien tarrasin kiinni ylös nousevan naista kädestä ja keikautin hänet selkä seinää vasten naisen eteen asettuen.
"Niin törkeää lähteä kesken leikin", huomautin sitten toruvasti ja katse tiukasti jotakuinkin lihapukuni pituisen naisen silmissä. Ja olihan tämä vain ruoalla pelleilyä. Pelottelu ei saanut minussa niin hienoa tyydytystä kuin mitä seuraava askelma toisi. Ja pitihän tulevasta jotain vinkkiä antaa.
"Mutta ihan vinkkinä.. Olisi kannattanut päästää vain suosiolla kalmankoira sisään", sanahdinkin siksi sumeilematta. Jälkimmäisen lauseen kohdalla kohotin myös lihaveitsen terän naisen leuan alle, ja äkkiseltään sanojeni perään vetäisin veitseä puoleeni ensimmäisen viillon uhrini iholle tehden. Ensimmäisen kerran hän myös tuli siinä hetkessä kirkaisseeksi.

Nimi: Janto

16.04.2017 22:05
Alex - NY

Why is the coffee always gone?
Termospullo oli tyhjentynyt jo ikuisuus sitten, mutten millään halunnut nousta mahtavalta istumapaikaltani puun alla. Olin hetken päättömänä haahuilun jälkeen päätynyt erääseen ihmistentäyteiseen puistoon. Päivän ohjelmassa oli pääasiassa ollut ihmisten stalkkiminen ja potentiaalisten shippien bongausta. Ei, en ole mikään sarjamurhaaja. Ihmiset nyt vain ocat mielenkiintoista olentoja ja hauskaa seurattavaa. Lopulta aloin kuitenkin tuntea huonoa omaatuntoa oltuani useamman tunnin poissa kotoa kertomatta Ericille ja Peterille sijaintiani. Ja koska myös kahvi oli loppu, päätin siis lähteä kotia kohti. Sen sijaan, että olisin kävellyt pidempää, vaikkakin paljon turvallisempaa, reittiä pitkin kotiin, päätin oikaista hiljemman ja tyhjemmän alueen läpi. Eihän mitään voisi tapahtua keskellä kirkasta päivää. Eikä kukaan idiootti nyt kävisi minun kokoisen kaverin kimppuun? Oli miten oli, minulla alkoi jo ahdistaa yksinolo ja halusin ppian kotiin.

Nimi: E.M.

16.04.2017 20:12
Jake - SC > kohti WI

Sellissä kulutin aikaana vielä useamman tunnin ennen kuin minut laskettiin menemään. Ja mitä saatoin päätellä siitä, että Chris ja Melody olivat minua vastassa poliisiaseman aulassa, olivat poliisit ilmeisesti soittaneetkin ystävilleni. Se tilanteen oli pelastanutkin, mistä sain jälkikäteen kuullakin.
'Luulin, että se oli pilasoitto, mutta sähän olit oikeasti sotkeutunut ongelmiin. Sua ei voi selkeästi laskea yksikseen hetkeksikään. Oikea britti-kriminaali', Chris totesi huvittuneena autoa ajaessaan. Kaiken shown jälkeen ja konsertinkin jo koettuamme olimme lähteneet takaisin kohti Wisconsinia. Poliisiasemalle joutuminen tuntui konsertista huolimatta olevan tärkeämpi puheenaihe.
"Juu, määhä siinä sitä asetta kannoin ja niin edellee", vastasin silmiäni pyöräyttäen. Viiveellä huvittunut hymy kuitenkin kipusi suupieliini, sillä osasin minä itselleni nauraa. Britti-kriminaali-nimitystä tässä kaivattiinkin, ja hetkeä myöhemmin keskustelu menikin silkaksi naureskeluksi kaikkien kolmen puolesta.

Nimi: E.M.

16.04.2017 19:38
Owen - FL > NY

Floridan kirkas auringonpaiste oli koko puhelun ajan tunkeutunnut sälekaihtimien väleistä muuten hämäräksi vedettyyn huoneeseen. Työpöydällä käsieni välissä olevan Veri-Gobletin kuplinnankin saattoi nähdä tuoreessa veressä pelkkää hämärää selkeämmin valonsäikeiden vuoksi.
'Joten suostutko?', veri-Goblet välitti puhelua. Hetken olin jo puhunut langanpäässä olevan demonin kanssa. Sen aikaa oikeastaan, että veri käsissäni oli lähtenyt jo osin kuivumaan ja kaiken tarpeellisen olin hommasta jo saanut tietooni. Enemmänkin, sillä ei minua kiinnostanut se, minkälaisen diilin joku jannu oli tehnyt ja kuinka monta vuotta sitten. Pääasia oli, että joku piti ottaa hengiltä, mikä piti tyytyväisen hymyn toisessa suupielessäni. Yhdessä siis puhelua edeltäneen tapahtuman kanssa.
"Joo. Ei mulla ole tähän hätään parempaakaan tekemistä", vastasin siten hymyni tapaan tyytyväiseltä kuulostaen, minkä perään vedin käteni Gobletista kauemmas. "Entä haluutko, että soitan sulle takaisin, kun olen valmis? Mun seura tahtoisi kuollakseenkin tietää", jatkoin taakseni seuralaistani vilkaisten. Järin tyytyväinen en ollut vielä kätteni työhön, sillä olihan ruskeatukkainen mies vielä hengissä. Tarkkaan ottaen hän taisi olla vielä sen verran tajuissaankin, että tajusi minun puhuvan hänestä. Ainakin mitä pään heikoista pudistamisista saattoi päätellä, ja koettihan mies vielä nykäistä epätoivosesti ranteista solmittuja käsiään vapaaksi. Suuhun viritetystä kravaatista oli sentään se hyöty, ettei hän tullut edes yrittäneeksi puhua.
Samaten seinää vasten raskaasti nojailustaan mies ei yrittänyt ylös, mitä saattoi tosin selittää se tosiasia, että miehen polvet olivat ottaneet hieman yhteen pesismailani kanssa. Selkeästi murtuneen polven kanssa hän tosin tuskin kuvailisi sitä aivan samoilla sanoilla, mutta niin kuin välittäisin. Siksi virnistin seuralleni mukamas vahingoniloisesti veri-Gobletin välittäessä myöntävän vastauksen ennen kuin puhelu lopulta pääsi loppumaan.
Sillä tarvitsihan Gobletilla soittamiseen tuoretta verta, ja vaikka olisin sitä voinut käydä myöhemminkin hankkiessa - tai käyttää listittävän uhrin verta -, oli se joskus hauskempaa näinkin päin. Varsinkin kun tämä kaveri oli yrittänyt olla niin itsevarmaa heppua että. Ihmiset saattoivat olla varsin tyhmiä uskoessaan koon tuoman edun tarkoittavan heidän olevan turvassa. Seuralaiseni ei ainakaan nyt sitä ollut, vaikka askelsinkin vain vessan puolelle käteni pesemään. Duuni kuin duuni, etukäteen oli aina hyvä näyttää siistiltä. Käteni puhtaaksi verestä saatuani palasinkin takaisin huoneen puolelle.
"Tämä taisi olla onnen päiväsi", tokaisin sitten miehessä katseeni suunaten. Ja ehkä siten vaikutti, että antaisin toisen toipua omia aikojaan kiinni sidottuna. Sitä en kuitenkaan tarkoittanut, mistä kertoi se, että työpöytäni luokse palaten nappasin pesismailan jälleen käteeni. Mailan nähdessään mies yritti siirtyä kauemmas siinä kuitenkaan onnistumatta. Jotain hän taisi jopa pukahtaa kravatin takaa kuin anovasti. Niin, sehän siinä auttaisikin, joten suosiolla lataisin miestä mailalla kylkiluiden tienoille. Pienesti oikein polvista joustaen, jotta sain lyöntiin enemmän voimaa, minkä seuraamuksena mieheltä meni hetkellisesti ilman pihalle. Yskisi hän varmaan hieman vertakin. Se ei kuitenkaan olisi minun ongelmani. Ehei, olin vain mieltynyt moiseen faktaan.
"Tai sitten se on minun onnen päiväni", korjasin siten turhankin leveän virneen huulilleni päästäen, minkä jälkeen mailan käyttämättömälle sängylle heittäen teleporttasin pois paikalta. Hetkessä liikennepäästöjen tuoksu lehahti ympärilleni.
New York City. Siitä olikin enempi aikaa kun olin viimeeksi täällä käynyt. Nyt enää pitäisi tappaa hiukan aikaa ennen kuin kellonlyömä hetki tulisi ja pääsisin näyttämään kalmankoirille vetämisen taitojani.

Nimi: Janto

16.04.2017 14:52
Alex – NY

Päivän sana: Ahdistaa
Joo, se kuulostaa aika oikealle. Koko helkkarin päivä oli pilalla jo silloin, kun kelloni näytti 00.03. Ai miksi? No tismalleen silloin meidän etuovi aukesi päästäen sisään todennäköisesti hieman juopuneen veljeni, kenelle ei selkeästi oltu infottu minun kauan odotetun vapaapäiväni olevan juuri tänään. Ja minä vain halusin viimein nukkua. Eli toisin sanoen nousin sohvalta – jolla olin viimeisen vuoden ajan nukkunut lähes joka ikinen yö – ja kävin vähän potkimassa sitä pässinpäätä persuksille. Kuka edes antoi Ericille alkoholia? Poikahan oli hyvänen aika vasta kahdeksantoista! Ei lammas niin kamalan päissään ollut, pikemminkin vain hiprakassa, mutta niin maan nopeasti blondin vintillä sammui puhutteluni puolivälissä. Keskelle. Eteistä. Ja #isoveli_kantaa. Taas kerran. Kyllähän näin oli ennenkin käynyt, mutta kyllä jotain armoa olisi voinut antaa. Peter ei onneksi herännyt, kun laskin kuorsaavan (tai paremminkin määkivän) veljemme parisängyn toiseen päähän. Olinpa jopa niin mahtava, että vedin oikein peitonkin Ericin päälle. Siis sen vaaleanpunaisen prinsessapeiton, jolle Eric oksensi viime syksynä onnistuttuaan saamaan jonkun vatsataudin. Sen jälkeen kanan valmistus oli Ericiltä jyrkästi kielletty tässä asunnossa. Peter koiran hajuaisteineen joutui asumaan pari viikkoa kaverinsa luona. Nykyään peitto toimi äänettömänä varoituksena. Siispä jätin veljeni nukkumaan ja raahauduin takaisin nahkasohvalleni.

Päivän seuraava maailmanloppu sijoittui vasta aamuun. Aivan liian aikaisin tuo kotiplaneettaamme lähimpänä möllöttävä tähti päätti suoda muutaman säteen valoaan kasvoilleni. Tämäkin olisi voitu välttää, ellei Peter aamuvirkkuna olisi avannut verhoja saadakseen asuntoon hieman ”luonnonvaloa". Edes pään kääntäminen ikkunasta poispäin ei auttanut, sillä nahkasohvan pinta totta kai heijasti valoa kasvoilleni. Ainoa keino päästä tästä kirouksesta eroon olisi käydä sulkemassa verhot, mikä teknisesti ottaen tarkoittaisi joko ylös nousemista tai veljille huutaminen. Ja koska sisäinen kelloni ilmoitti ajan olevan liian aikainen huutamaan kerrostalossa, oli minun aivan pakko nousta. Ja kun kerran pääsin jalkeille, tiesin olevan turhaa palatakkaan vällyjen alle. Siispä suuntasin askeleeni kohti keittiötä ajatukset täysin tokkurassa. Ja juuri siksi unohdin kumartua astuessani keittiön oviaukosta sisään. Normaaleissa, nykyaikaisissa asunnoissa oven korkeus on vähintään kaksi metriä, mutta totta kai me asuimme kivikautisen vanhassa talossa, jossa karmien korkeus oli 190 senttiä. Siispä kopsautin otsani oikein kunnolla kellertävään puuhun ja päästi ehkä vähän turhan kovan parahduksen vanhan kuhmun taas saadessa osumaa. Ja Peter vielä kehtasi nauraa. Nopealla, murhaa edeltävällä mulkaisulla pentu kuitenkin sulki suunsa ja alkoi tarkkailla yllättävän kiinnostuneesti ruokakaupan mainoslehtistä. Minä raivasin tieni ruman siniselle sivupöydälle, vain löytääkseni tyhjän kahvipannun ja vielä tyhjemmän kahvipaketin. Silti saatoin hyvin haistaa tuon jumalten juoman tuoksun keittiössä. Käännyin ympäri vain todistaakseni asunnon viimeisen kahvitilkan katoavan Ericin suuhun. Ja se pirulainen vielä hymyili laskiessaan kuppinsa pöydälle. Siinä vaiheessa minua ei voinut enää vähempää kiinnostaa naapureiden unirauha.

Lätkäisin kaupan kassalle kolme kahvipakettia ja kaksi kappaletta kertakäyttöisiä kylmäpusseja. Kassakoneen toisella puolella istuva tyttö katsoi hetken epäilevästi, ennen kuin ilmoitti hinnan. Ihan niin kuin en olisi ennen käynyt kaupassa pelkillä ruudullisilla flanellihousuilla ja avoimen talvitakin alla väärinpäin oleva hihaton ja hiukseni yhtenä takkuna harteillani. Kai olisin voinut vähän siistiytyä, mutta huono omatuntoni oli voittanut tarpeeni olla katu-uskottava. Minun ei olisi pitänyt lyödä Ericiltä toista silmää mustaksi, vaikka se idiootti sitä kyllä selkeästi kerjäsikin. Maksoin ostokseni ja hymyilin kireästi tytölle kerätessäni kahvit ja kylmäpussit syliini ja lähdin ulos auringon paisteesta huolimatta kylmään ilmaan. Itse asiassa kello oli paljonkin enemmän kuin sisäinen kelloni oli kuvitellut, olin nimittäin vedellyt hirsiä kuin tukki puoli yhteentoista asti. Taiteilin hiljaisen autotien yli ja rapistuneen kerrostalon toiseen kerrokseen. Pudotin saaliin keittiön pöydälle nyreän näköisen Ericin eteen. En pitkään sietänyt veljieni touhotusta Ericin mustan silmän kanssa ja lähdinkin asunnosta saatuani ylleni vähän siistimmät vaatteet ja puolen litran termospulloni täyteen vastakeitettyä kahvia. Ehkä päivä olisi parempi viettää ulkoilmassa.

Nimi: Kiiwi

25.02.2017 14:16
Cole - NC

Sarah oli ehkä sanomassa jotain, mutta hänen lauseensa jäi vaiheeseen. En edes ehtinyt ihmetellä sitä, kun jo tunsinkin jonkun liimautuvan taakseni kädet kyljilleni siirtäen. Ei minun tarvinnut edes katsoa tai kuulla puhetta arvatakseni kuka oli selkäni taakse ilmestynyt, mutta varmistuksen sain Trishin hymistessä kysymyksensä. Vähän turhan lähellä korvaani, jos saa huomauttaa.
Trish teki kovin vaikeaksi pyrkimykseni olla reagoimatta liian vahvasti hänen ilmestymiseensä, mutta Sarahin ilme taisi paljastaa, että onnistuin aika surkeasti. Muotoilin huulillani sähähdyksen Sarahille olla hiljaa käännähtäen sitten Trishiin päin.
"Enhän minä nyt mitään niin pelkurimaista tekisi toisin kuin eräs viimekerralla", vastasin, joutuen piikittelemään etten olisi harhautunut suutelemaan toista. Trishin ei edes pitäisi olla bäkkärillä, ainakaan äskeisen jälkeen, minkä takia sitten tartuinkin häntä kädestä ja lähdin kiskomaan mukanani vessojen suuntaan.
Vessat olivat tyhjiä, sen tarkistin ensimmäisenä nopealla vilkaisulla, sulkien sitten oven takanamme. Ensimmäinen asia minkä halusin pois päiväjärjestyksestä oli Trishin läimäiseminen poskelle - siitä hyvästä että livisti -, minkä jälkeen tarrasin hänen nahkatakkinsa rinnuksista työntäen hänet seinää vasten, lopuksi suudellen Trishiä vielä vähintään antaumuksella(?). Otteeni nahkatakista hellitti sormieni liukuessa takin alle rintakehän päälle(jos siis takki auki) ja siitä niskan/hartioiden tuntumaan.

Nimi: Sarenne

25.02.2017 13:41
Trish - NC

Onnekseni Cole ei ollut huomauttamassa lääppimisestäni, vaikka ehkä turhan selkeästi käteni hänen perseellensä eksyivät. Mutta ei minua voinut syyttää, en ollut kahteen vuoteen mitään yhtä houkuttelevaa nähnyt, ja olihan meidän tilanteemme vielä aika turhauttavasti päättyneet.
Cole sai minut kiroamaan pienesti liikauttaessaan lantiotaan yhdellä sulevalla liikkeellä minua vasten. Se oli kieltämättä liiankin turhauttavaa, etenkin kun tiesin, etten saisi lähteä kantamaan häntä mihinkään syrjempään. Ja sitten Cole oli jo lähtenyt sylistäni seteleideni kanssa.
Minulla oli vaikeuksia nauttia esityksen lopusta, kun jouduin jatkuvasti hillitsemään itseäni. Colella oli vaikuttava esitys ja etenkin lopetus, mikä sai minut itsekseni virnuilemaan.
Annoin aplodit muiden mukana, seuraten sitten katseellani, mihin Cole oikein suuntasi. Nopeasti vein katseeni takaseinälle, löytäen oven ja nousten sitten tuoliltani. Sivulta kiertäen ja mahdollisimman huomaamattomasti suuntasin ovelle, luikahtaen sieltä sisälle.
Hetken jouduin Colea etsimään, mutta suhteellisen nopeasti kuitenkin löysin hänet juttelemassa jonkun kanssa. En osannut välittää tuosta henkilöstä ilmestyen Colen selän taakse ja ilman sen kummempia varoituksia painaen itseni häneen kiinni (?) käsieni eksyessä miehen kyljille ja osittain vatsalle.
"Ethän sä vaan yrittäny karata multa?" hymisin painaessani kasvoni lähemmäs miehen hiuksia ja huuleni lähelle hänen korvaansa.

Nimi: Kiiwi

12.02.2017 14:31
Cole – NC

Trish oli löytänyt jostain seteleitä hiusuihini tungettavaksi ja taisi käyttää tilaisuuden hyväkseen vähän tarpeettomaankin lääppimiseen.
”Sehän tässä on ideana”, vastasin, vaikken aivan tiennyt mitä Trish moisella tarkoitti. Tiesin, että pian minun pitäisi palata lavalle, joten päätin jättää Trishin haluamaan lisää. Liikautin lantiotani sulavasti Trishin sylissä heilauttaen pääni takakenoon pöreässä liikeradassa ja lähtötilanteeseen palattua nousin setelit housuissani ja astelin takaisin lavalle.
Sooloilumahdollisuuden jälkeen tanssimme kaikki samaan aikaan oletuksena, että jokainen katsoja osaisi varmaankin jo päättää, ketä halusi tuijottaa ja kenelle setelinsä uhrata. Muutaman pyörähdyksen jälkeen lähdin kiipeämään tankoa ylöspäin aina kattonrajaan asti.
Biisin edetessä tarkasti laskettuun kohtaan aloitin helvetinmoisen alas kieppumisen (https://www.youtube.com/watch?v=3ljQmvLjp7w kohasta 1:25->) tiputtautuen sitten alas spagaattiin(rakkaalla lapsella monta nimeä, jalat levällään anygays), minkä jälkeen kohdevalot sammuivat ja oli aplodien vuoro. Nousin ylös eri valojen syttyessä merkiksi, että paras show oli ohi, vaikka toki koko tila pysyi asiaankuuluvan hämäränä. Kumarsin kiitokseksi muiden tanssijoiden kanssa ja muutama lentosuukkokin taisi siinä matkaan lähteä ennen kuin suuntasin lavan taakse.
Tunnelmanmuutos saattoi olla hämmentävä joidenkin mielestä, mutta esiintyjänä numeron päätyttyä tunne oli jotenkin onnellinen. Pidin huomiosta ja pidin työstäni, sillä sain tehdä sitä, missä olin hyvä, ja se tyytyväisyys näkyi hymyillessäni aina hetken esityksen jälkeen kerrankin aidosti.
’Kuka se oli?’ Sarah kysyi.
”…Miksi sä oletat että tunsin sen?” kysyin, yrittäen välttää totuudenmukaisesta vastauksesta seuraavan kysymystulvan.
’Et sä koskaan kellekään tanssi. Tai ainakaan puhu ja tanssi.’
”Se on joku jonka tapasin pari viikkoa sitten”, vastasin eläen harhaluullossa, että pääsisin niin vähällä. Vastauksestani nimittäin seurasi turhan dramaattinen henkäys.
’Colella on joku!’ Sarah ilmoitti hihkaisten.
”Okei turpa kiinni. Nimi on Trish ja juttuja tapahtu ja se jäi yöks enkä oo nähny sitä pariin viikkoon, tyytyväinen?” selitin puhuen hieman normaalia hiljempaa.

©2017 The Roadhouse -rpg - suntuubi.com