Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Niille, jotka haluavat seurailla chättiä ilman, että näkyvät sivun laskurissa » klik.

Mitä teet: Astuit sisään --» Lähdet jahtiin

JAHTI

Päätät enemmän tai vähemmän rohkeana lähteä suoraan kohti tositoimia, ja lähdet suuntaamaan askeleidesi kanssa tiskin taakse. Ehkä tiedät, että tiskin takainen ovi toimii kulkureittinä jahtiin, todelliseen peliin elämästä ja kuolemasta. Sitä oveen kaiverrettu merkki - ympyrän sisään suljettu nuoli kaarevine jousineen - on tarkoitettukin kuvaavaksi. Toisaalta ainahan on mahdollista, että merkki ylipäätään vain kiehtoi sinua sen verran, että totuutta tietämättä päätit ottaa selville, mitä oven takaa löytyy.
Niinpä tiskin taakse päästyäsi jatkat askeleitasi aina merkitylle ovelle asti. Matkallasi huomaat tiedotteen, jossa on muun muassa ajankohtaista tietoa jätettyjen lomakkeiden kohtaloista. Ehkä vilkaiset tiedotetta, ehkä et, mutta askeleesi et anna turhaan keskeytyä, vaikka baarijakkaralla istuvan vanhan ukon huomaatkin vilkaisevan sinua. Sen enempää mies ei näytä tekevän, vaan katseensa takaisin pahasti tyhjentyneeseen lasiin laskien hän pyytää baarimikkona toimivaa nuorta naista täyttämään pienellä kädeneleellä.
'Kohta Woods', kuulet naisen vastaavan, ja sanat toiselle tarkoitetuiksi tietäen kykenet ohittamaan ne. Siten tekemisesi eivät keskeydy, ja rohkeasti lasket kätesi ovenkahvalle oven avaten. Olit siinä sitten kokeneena konkarina tai ensimmäistä kertaa arvaat maailmasi muuttuvan. Sen riskin olet kuitenkin valmis ottamaan, ja oven avattuasi otat askeleen kynnyksen ylitse ja siirryt jahdin tapahtumarikkaaseen maailmaan.


Selviytymisvinkit

Kirjoita roolijanimesi Nimi-kenttään. Kotisivu-kenttään voit laittaa rooliin liittyvät tarpeelliset kuvat. Mahdollisten kuvien linkit voi myös lisätä itse roolin perään (suositellumpi tapa). Sähköposti-kenttä jätetään tyhjäksi. Itse rooli tulee Kommentit-kenttään, ja jokainen rooli alkaa hahmon nimellä. Nimen perään samalla riville laitetaan väliviivan jälkeen sen osavaltion lyhenne, mihin rooli sijoittuu. Tämän jälkeen jätetään yksi tyhjä rivi ennen varsinaisen roolitekstin kirjoittamista. Täytä oikein myös roskapostisuojaus, ja muista, että Suntuubi sekoilee joskus ja 'tyhjennä'-nappiin osuu helposti, mistä syystä rooli on hyvä kopioida ennen sen lähetystä, jottei hyvä työ mene täysin hukkaan ihmeiden tapahtuessa.

Erikoismerkit lyhyesti:
"Hahmon oma puhe" || #Hahmon oma ajatus# || #"Hahmon oma telepaattinen puhe"# || *Uni*
'Toisen hahmon puhe' || #'Toisen hahmon telepaattinen puhe'# || (?) = Pieni torjuttavissa oleva autohitti
//Roolia edeltävät ja roolin jälkeiset huomautukset// || (Roolin sisäiset huomautukset)


Pikamatkustus linkkien kanssa

Yleistä:
«-- Säännöt --»
«-- Huhut --»

Kirjallisuus:
«-- Olentokirja vol I (A-G) --»
«-- Olentokirja vol II (H-N) --»
«--
Olentokirja vol III (O-Z) --»
«--
Kartasto --»
«--
Ase- ja materiaaliatlas --»
«--
 Loitsu-, rituaali- ja symboliopas --»

 
Rope-tiedotukset

Kaikkien hahmojen iät pävitettiin nykyaikaa vastaaviksi. Koska roolintoja ei kuitenkaan ole tehty, voidaan hahmoja tarvittaessa nuorentaa eli syntymävuotta nostaa hahmojen muokkauksen kautta (17.11.18)

Seuranhaku -palsta lisätty alapuolelle (22.8.17)

Helvetti ja Huntu lisätty pelialueeseen (18.5.17)

Roadin lähtötarinaa muokattu aavistuksen verran Supernatural-sarjasta irrallisemmaksi (4.9.16)

Uusimmat roolipelaamiseen vaikuttavat tiedotukset/päivitykset.


Seuranhaku

Kukaan ei hae nyt juuri seuraa juoniinsa. Isomman luokan juoninta on tosin jo hieman sysätty liikkeelle.

Juonintoihin tarvittavia rooleja ja parin etsimisiä
(ilmoitukset chatin/viekun kautta YP:lle, hakuun vastailu chatissa).

Roolipeli

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: E.M.

08.12.2018 22:39
Kieran - FL

Ilmeisesti Adriana ei juuri arvostanut rehellisyyttäni, sillä huokaisujen tähdittämänä sain toteamukset aseen käytön osaamisesta. Ja tokihan minä asetta osasin käyttää. Kaikki osasivat meillä päin. Minulla ei ollut sellaista vain mukana.
"Osaan. Kaikki osaavat Kansasissa", vastasin siten, minkä perään sain vilkaisun toiselta ennen kuin hän nappasi lompakkoni. Ja en tiennyt oliko se sitten vain minä vai enkö oikeasti jotenkin osannut tehdä toisen mielestä mitään oikein.
Joka tapauksessa sain siitä sitten kutsun syömään. Tosin tajusinhan minä, että toinen teki vain niin, koska olin metsästäjä. Samalla nainen nimittäin totesi, että voisi kysellä ihmisiltä tilanteesta. Isäni ei tosin koskaan olisi tehnyt niin. Hän oli erittäin tarkka siitä, kenen kanssa hän metsästi ja todennäköisesti hän olisi käskenyt Adrianan painumaan ties minne. Nyt isä ei kuitenkaan ollut täällä, ja selkeästi nainen oli paremmin valmistautunut kuin minä. Joten mikäs siinä oli suostumisessa, olinhan aikonut muutenkin lähteä ulkoilmaan.
"Voin mä tulla. Oon käynyt yhdessä paikassa rannalla syömässä ja siellä on halpaakin", vastasin siis, minkä yhteydessä olin jo lähtenyt askeltamaan toisen perässä ulos huoneesta. Käytävän puolella annoin askelteni sitten hetkeksi pysähtyä, kun toinen lukitsi huoneenovensa, minkä aikana vilkaisin käsissäni ollutta puukkoa. Adriana oli laittanut aseensa piiloon, mutta en oikein itse saisi puukkoa minnekään turvallisesti. Ei minulla ollut edes takkia nyt mukana mihin sen piilottaisin, enkä ulkoilmaan lähtiessä tahtoisi edes ottaa takkia mukaan.
"Jätän vaan tän puukon hetkeksi huoneeseeni, kun en oikeen saa sitä mihinkään piiloon", totesin katseeni naisessa käyttäen, minkä jälkeen jos siirryin askeltamaan oman huoneeni ovelle. Avaimet kaivoin samalla taskustani, ja puukon jättämisen jälkeen olisinkin sitten täysin valmis lähtemään. Lompakko kun minulla oli farkkujen takataskussa.

Nimi: Kira

03.12.2018 17:27
Adriana - FL

Mies ottikin puukon käteensä, kun sitä hänelle tarjosin. Kävelin vielä repulleni ja katsoin löytyiskö sieltä mitään hyödyllistä, mutta valitettavasti vaatteiden lisäksi siellä oli vain muutama väärennetty henkkari, joista ei olis tässä tilanteessa mitään apua. Huokaisin hieman miehen sanoille, kun tuo kertoi ettei hirveämmin metsästänyt.
"No se muodonmuuttaja pitää kuitenkin saada päiviltä. Kai nyt sentään asetta osaat käyttää?" lausahdin vaikka kysymys saattoikin kuulotaa enemmän toteamukselta. Hieraisin otsaani ja sen jälkeen siirsin käteni mahalleni, kun se pääästi äänekkään murahduksen. Olin syönyt viimeksi eilen aamulla ei reilusti yli vuorokausi sitten. Vilkaisin miestä, jonka jälkeen nappasin lompakkoni.
"Okei ihan ensimmäisenä minä ainakin etsin jonkun paikan mistä saa ruokaa. Samalla voisi vähän kysellä. Saa liittyä seuraan mikäli ruoka maistuu" lausahdin vielä ja nappasin taas aseeni, jonka laitoin takin helman alle. Avainten kanssa lähdin huoneeni ovelle avaten sen ja jääden odottamaan Kierania oven ulkopuolelle, jotta voisin lukita sen.

Nimi: E.M.

26.11.2018 21:14
Kieran - FL

Vastaukseni taisi yllättää Adrianan, joka ei todellakaan osannut olla hienotunteinen. Sanat saivat minut nimittäin jokseenkin pahoillaan olevaksi kuin automaattisesti. Varsinkin kun nainen alkoi rampata huoneessa edestakaisin.
Ei se tosin minun vikani ollut, ettei minulla ollut mitään mukana. Eihän isäkään kantanut kokoajan metsästystavaroita mukana. Me emme kuuluneet kokoajan metsästäviin metsästäjiin, teimme sitä vain silloin tällöin. Ja minä vain pakosta. Siten olinkin hiljaa Adrianan askelten kaikuessa huoneessa. Annoin toisen miettiä rauhassa. Sitä kautta ratkaisu tilanteeseen sitten tulikin.
Vaihtoehtoja puntaroituaan Adriana nimittäin ehdotti, jos yrittäisimme selvittää kuka muodonmuuttaja oikein oli. Kuulemman illalla voisimme puolestaan tarkistaa, mitä hyödyllistä hänen autostaan löytyisi. Suunnitelma kuulosti hyvältä, joten nyökkäsin. Pöllömpi idea nahkojen hävittäminenkään ei ollut, mutta naisen tarjotessa esiin kaivamaansa veitseä minulle huomasin empiväni.
Olin nimittäin oikeasti kaivannut lomaa. Toki lomaa olin saanutkin, ensin Ianin luona ja nyt pari päivää täällä, mutta en silti tahtonut lähteä metsästämään. Normaalistikin sitä tein vain veljieni kanssa.
"Okei", myönnyin kuitenkin lopulta ja myöntymiseni perään nousin ylös tuolilta ja otin veitsen vastaan(tuppi jäänee Adrianalle?). "Mä varotan kuitenkin; en metsästä säännöllisesti. Kasvoin vaan tähän ja mieluummin tekisin jotain muuta", jatkoin sitten samalla, kun lähdin askeltamaan takaisin ovea kohden.

Nimi: Kira

26.11.2018 16:39
Adriana - FL

Kehotukseni jälkeen mies kävelikin läheiselle tuolille. Tuo istahti siihen hieman etunojaan jääden. Laskin lopulta kirjan käsistäni ja pian sainkin mieheltä vastauksen kysymykseeni. Kohotin kulmiani täysin yllättyneenä. Tuolla ei olut mitään tavaroita mukana.
"Et ole tosissasi! Millainen metsästäjä ei pidä tavaroitaan mukana?" kysyin äimistyneenä samalla sängyltä nousten. Kävelin edestakaisin huoneessa ja koitin miettiä mitä tehdä.Autolle ei voisi mennä nyt koska ulkona oli valoisaa ja poliiseja ei tarvittu tutkimaan takakonttiani. Todennäköisesti joku niille kuitenkin soittaisi, kun huomaisi limaisen nahkakasan kesellä käytävää. Sitten saisi vältellä noita ja toivoa, etteivät ne linnottaisi kaikkia sisälle ja tutkisi huoneita, koska minä en silloin näyttäisi kovinkaan puhtaalta pulmuselta. Vaikka aseeni nyt laillinen olikin. Pysähdyin kädet lanteilla keskelle huonetta ja käännyin katsomaan miestä.
"Okei okei. Öööö. Koitetaan nyt aluksi vähän selvitella, että kuka se muodonmuuttaja on. Ja illalla käydään katsomassa löytyykö autostani mitään hyödyllistä" ehdotin ehkä hieman jopa kysyvästi jos sen sävyn osasi äänestäni erottaa miestä katsoen. Nyt vain pitäisi keksiä mistä aloittaa ja kenestä aloittaa. Toivoin, että kukaan ei ollut vielä löytänyt sitä nahkakasaa ja nyt jälkeenpäin mietittynä olisi ollut viisainta heittää ne pois keskeltä käytävää.
"Pitäisi varmaan käydä heittämässä ne nahat pois ennekuin joku soittaa poliisit" ehdotin ja kävelin takaisin yöpöydän luo tunkien aseeni taas selkäni puolelle. Nappasin veitsen sängyltäni ja otin tupen päästä kiinni ojentaen sen kohti miestä. Muuta minulla nyt ei ollut tuolle antaa, enkä kyllä yleensäkkään jakanut tavaroitani, mutta olisipa tuolla edes jotain millä puolustaa itseään mikäli jotain kävisi. En tarvinnut vahdittavaa.

Nimi: E.M.

25.11.2018 13:17
Kieran - FL

Adrianan vastaus oli kieltävä enkä oikein tiennyt oliko se huono vai hyvä asia. Toinen vaikutti kieltävästä vastauksestaan huolimatta olevan jokseenkin varautunut, sillä huomasin naisen nappaavan aseen selkäpuoleltaan. Sellaista minulla ei ollut.
"Okei", päädyin siten vain vastaamaan samalla kun jäin edelleen odottamaan oven luokse. Vilkuilin hieman toisen huonetta ympäri ja pidin silmällä toisen tekemisiä. Ilmeisesti hänkin piti minun.
Reppuaan pengottuaan, jonkin veitsen ja aselippaan esille kaivamisen sekä krijan selaamisen jälkeen Adriana nimittäin katsahti minuun päin ja huomautti hetken päästä tekemisistäni. Tai siis siitä, etten tehnyt mitään. Tai sitten siitä, että seisoskelin vain ovella. Neutraaliin mutta kehoittavaan ääneen hän kun totesi, että saisi huoneessa istuakin, minkä perään hän jatkoi kirjan selaamista.
Minä puolestani kohautin hieman olkiani ja päähän unohtuneen stetsonini(ehkä saatoin itse kyllä unohtaa mainita tästä :D) käteeni ottaen askelsin lähimmän tuolin luokse(?), mihin tulin sitten istahtaneeksi. Hieman koetin toki kurkkia Adrianan käsissä olevan kirjan puoleen, mutta varsin nopeasti luovutin ja nojautin kyynärpääni polviini etukenossa istuen. Siitä sen kauempaa ei tarvinnut sitten hiljaisuutta jatkaa ja ilmeisesti Adriana oli lukenut kirjasta tahtomansa. Todeten, ettei hänellä ollut täällä mitään millä tappaa muodonmuuttajaa, nainen kun kysyi olisiko minulla jotain.
"Ei mitään?" vastasin osin jopa hieman kysyvästi kuin todetakseni, olettiko toinen oikeasti, että minulla olisi jotain mukanani. Joko nyt tai huoneessani.
"Mä tulin vaan lomalle", selvensin sitten tilannetta.

Nimi: Kira

22.11.2018 21:35
Kayden - WI - LA

Tuijotin huoneeni kattoa silloin tällöin savukkettani huulien välissä käyttäen ja mietin mitä tekisin. Tässä jumalan hylkäämässä paikassa ei ollut tapahtunut mitään mielenkiintoista. Puhalsin taas hieman savuja pihalle kauhkoistani ja päätin nousta ylös. Jos sitä vain lähtisi seikkailulle. Tumppasin tupakkani yöpöydällä olevaan tuhkakuppiin ja nappasin reppuni lattialta. Tungin lompan taskuuni ja sipaisin hiukseni paremmin. Vetäisin punaisen piponi paremmin päähäni ja polkaisin skeittilautani käteeni. Astelin ulos huoneesta ja kävin heittämässä avaimen vastaan ottoon kävellen sitten ulkoilmaan. Nappasin askistani uuden tupakan ja samalla, kun sytytin sen hyppäsin skeittini päälle ja lähdin liukumaan kohti linja-asemaa. Päätin hypätä ensimmäisenä lähtevään bussiin ja jäisin pois vasta pääte pysäkillä. Missä se sitten olisikaan. Muutamat vanhukset katsoivat minua pahasti ja joku jopa tuhahti jotain, mutta tyydyin vain näyttämään mummolle keskaria, jolloin kuulin niin tutun mantran siitä, kuinka nykynuoriso ei osannut käyttäytyä.

Päästyäni linkki asemalle katselin nopeasti tauluja ja huomasin yhden bussin lähtevän viiden minuutin päästä LA:han, joten päätin ottaa sen. Hain tiskiltä lippuni ja kävelin ulos etsien oikean linjan. Kuski kysyi halusinko laittaa reppuni alas, mutta kieltäydyin ja nousin kyytiin näyttäen lippuni. Istahdin bussin peräosaan, ikkuna paikalle jättäen reppuni viereeni. Linkissä ei ollut paljoa ihmisiä ja toivoin asian pysyvän niin, jotten saisi jotain tuntematonta kääkkää viereeni istumaan.

Nimi: Kira

22.11.2018 21:11
Adriana - FL

Hetken paikallaan ihmeteltyään Kieran lähti hölkkäämään perääni ja kun tuo sai itsensä samoille kohdille kanssani hidastuivat miehen askeleet ja tuo sovitti ne omiini. Hiljaisuuden vallitessa kävelimme portaat ylös ja kohti huonettani. Aseltemme äänet sekoittuivat toisiinsa ja pian olimmekin oikealla ovella. Työnsin avaimen lukkoon ja avasin vanhahkon oven astellen huoneeseeni. Kieran tuli perässäni sulkien oven. Sen jälkeen mies kuitenkin jäi seisomaan oven tuntumaan kysyen minkä takia olin Floridassa.
"En. Tulin etsimään normaalia työtä sillä rahavarani alkavat olla vähissä" tokaisin kävellen sängylleni. Nappasin aseeni selkäpuoleltani ja asetin sen takaisin yöpöydälle, kun olin tarkistanut oliko siinä täysi lipas. Olihan siinä. Se ei kuitenkaan muodonmuuttajan kanssa hirveästi auttanut. Nappasin reppuni ylös lattialta ja viskasin sen sängylleni. Tyhjensin ne vähäiset vaatteet joita omistin sängylle ja aloin penkomaan repun pohjaa. Vedin esiin mustan armeija veitsen, joka oli vielä tupessaa ja aseeseeni kuuluvan toisen täyden lippaan. Näiden jälkeen sain käteeni nahkakantisen kirjan johon olin kerännyt kaikki tiedot olennoista, joita isäni oli kohdannut. Istahdin sängylle avaten kirjan. Aloin selaamaan kirjaa aluksi hieman nopeammin sillä olin järjestellyt kaiken aakkosten mukaan. Keskeytin kuitenkin selauksen ja käänsin katseni mieheen. Kulmat koholla katsoin tuota hetken, kunnes nyökkäsin huoneen puolelle.
"Saa täällä istuakkin" sanoin neutraalilla, mutta kuitenkin kehottavalla äänellä. Turhaan tuo ovella koko aikaa seisoisi. Jatkoin kirjan selaamista oikean kirjaimen kohdalta ja pian vastaan tulikin kuva ja oikea teksti. Aloin lukea mitä kirja kertoi muodomuuttajista ja tietenkään minulla ei ollut mitään millä tappaa tuota otusta täällä, huoneessani.
"No minulla ei ole mitään millä tappaa muodonmuuttajaa täällä. Enkä ole varma löytyykö siihen sopivaa asetta autostakaan. Mitä siulta löytyy" tokaisin kääntyne kysymyksen kohdalla katsomaan jälleen miestä.

Nimi: E.M.

22.11.2018 20:39
Kieran - FL

Adrianan reaktiosta päätellen en joutunut selittelyhommiin, toinen nimittäin otti senkin rauhassa. Ainoastaan nainen kun huokaisten hieraisi otsaansa. Sitten hän jo otti ja lähti.
Ei tosin mitenkään kiirellä. Eikä mitään sanomattakaan, sillä matalalla äänellä nainen myönsi olettamukseni oikeaksi ja palautettuaan oletuksen hän käski minua peräänsä. Pienen viiveen kera tein työtä käskettyä, pitihän minun vain ensin ennättää ajatukseni pohtimaan tilannetta. Siksi askeleeni toisen perään olivatkin hölkkäävät ennen kuin hidastin askeltahtini naisen tahtiin sopivaksi(?). Mitään en kuitenkaan sanonut, sillä Adriana vaikutti olevan itsekin hiljaa(?), minkä lisäksi en oikein tiennyt, mitä siinä olisi pitänyt sanoa. Olin tullut tänne lomalle, en metsästysreissulle. En tehnyt sellaista yksinäni.
Niinpä matka naisen huoneeseen taittui hiljaisuudessa(?) ja jälkimmäisenä huoneeseen astuneena vedin oven perästäni kiinni(?). Sen jälkeen tosin jättäydyin oven läheisyyteen. Osin siksi, että minusta tuntui, ettei minun kuuluisi olla siellä, mitä kautta suuni sitten aukeni.
"Ootko sä täällä ton muodonmuuttajan takia?" tulinkin kysyneeksi ja osin viedäkseni ajatuksiani pois siitä tosiasiasta, etten tätä ollut toivonut.

Nimi: Kira

22.11.2018 14:41
Adriana - FL

Kieran näytti selvästi hämmentyneeltä reaktiostani. Tottahan sitä olisi odottanut, että naisena limaisen nahkakasan nähtyäni olisin alkanut kiljua kun banshee konnsanaan. Nyt en enää tiennyt mitä tehdä. Tuonkaan reaktio ei ollut mikään normaalin ihmisen. Normaali mies, joka on teitämätön yliluonnollisesta olisi hälyttänyt henkilökunnan ja soittanut poliisille. Kieran siirsi katseensa kolahduksen suuntaan ja sen jälkeen takaisin minuun. Tuon kommentti sai minut kurtistamaan kulmiani hieman mietteliäänä. Hämmennys kuului myös miehen äänestä, kun tuo toisti sanani. Nyt aloin miettimään, että miehen on tiedettävä jotain ja tuon seuraava lausahdus vahvistikin epäilyni. Lauseen muodosta saatoin päätellä miehen olevan metsästäjä. En vain teinnyt oliko se hyvä vai huono asia, että motellissa pyöri muodonmuuttaja ja lisäksi vielä toinen metsästäjä. Huokaisten laskin käteni pois aseeltani ja hieraisin otsaani. Mietin sekunnin tai kaksi mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä ja pääsin siihen lopputulokseen, että pääsisimme metsälle. Muodonmuuttaja oli yksi inhokeistani. Lähdin kulkemaan miehen ohitse.
"Olen ja niin taidat olla sinäkin, joten alla tulla" sanoin matalalla äänellä. Tästä kun ei voinut ihan hirveään ääneen huudella. Lähdin kävelemään kohti portaita ja yläkertaa. Pakko olisi tarkistaa sisällä olevien varusteiden määrä. Muussa tapauksessa joutuisin odottamaan hämärää, että voisin käydä autolta tarvittavat tavarata. Ei keskellä päivää viitsinyt avata takaluukkua, joka on täynnä aseita. Toivoin miehen seuraavan, mutta pärjäisin yksinkin mikäli tuo ei haluaisi lähteä jahtiin kanssani.

Nimi: E.M.

21.11.2018 22:20
Kieran - FL

Se oli varmaan juuri minun tuuriani. Adriana ei nimittäin vaikuttanut ottavan sanoistani vihjettä ja lähteävän pois, vaan sen sijaan nainen askelsi lähemmäs. Lyhyen hetken ajan mietin, jos menisin vain tylysti toisen tielle, mutta epävarmuuksissani jätin moisen välistä. Kunhan vain siis katseeni kattoon nostaen suljin silmäni ja kirosin mielessäni, kun toinen oli askeltanut ohitseni ja kyykistynyt kasan luokse. Jäin odottamaan kauhistunutta reaktiota tai muuta vastaavaa.
Sitä reaktiota ei kuitenkaan koskaan tullut. Sen sijaan kuulin kiroamisen, mikä sai silmäni aukeamaan ja laskin katseeni katosta Adrianan puoleen kummissani kääntyen. Toinen vaikutti liian rauhalliselta ja itsekseen mutisevat sanat muodonmuuttajasta saivat kulmani kurtistumaan entistä enemmän.
Miten toinen niistä tiesi? Tai siis.. Eihän kukaan tavallinen ihminen niistä mitään tiennyt. Ei ainakaan moisen kasan perusteella. Ellei... Oliko Adriana metsästäjä? Kun olihan toisen reaktio ollut rauhallinenkin, ja se selittäisi asian, nyt kun tarkemmin mietti. Ei se kuitenkaan voinut olla niin.. Siis ensinnäkin, että täällä olisi muodonmuuttaja ja sitten vielä toinen metsästäjä? Ei.. Ei voinut olla. Mitään en kuitenkaan ihmetykseltäni saanut suustani ulos ennen kuin toinen jo nousi ylös ja myötäili aiempia sanojani. Sitten kolauskin tuli ajatuksieni väliin ja katsahdin äkisti kolauksen suuntaan varuillani ollen, mutta kun mitään ei tapahtunut katseeni palasi Adrianan puoleen. Siinä välissä asia oli sitten vain selvitettävä.
"Sä puhuit äsken muodonmuuttajasta", totesinkin siten edelleen ihmetys kasvoillani ja myös siis äänessäni. Aluksi mietin, että jättäisin sanani siihen, mutta sitten minun oli vain jatkettava.
"Ootko säkin metsästäjä?" tulin siten jatkaneeksi ottaen sen tietoisen riskin, että jos arvaukseni ei osununut oikeaan, saisin selitellä sanojani. Sitä vaihtoehtoa en edes tajunnut, että toinen olisi saattanut olla vaikka itse muodonmuuttaja. Tosin kaipa silloin mutinoiden sanavalinta olisi ollut hieman erikoinen..

Nimi: Kira

21.11.2018 21:49
Adriana - FL

Naurahdin pienesti, kun huomasin miehen reaktion. Tuo selvästi säikähti yllättävää ilmestymistäni, joka hieman huvitti minua. Mies henkeä vetäisten nousi ylös ja otti askeleen eteenpäin. Tuo soperteli myöntävän vastauksen ja kohotin hieman kulmiani sille. Kun mies liikkui näin vilaukselta sen mitä tuo oli tutkinut. Se näytti... tutulta. Kurtistin nyt kulmiani ja työnsin itseni irti seinästä ja vedin kädet pois taskustani. Kieran selitti jotain roskista ja ettei siinä olisi mitään näkemisen arvoista, mutta olin erimieltä. Jos kasa olisi se miksi sitä luulin näkemistä todella olisi. Samassa ajatus iski päähäni. Jos normaali ihminen näkisi sen kasan olisi poliisit paikalla alta aika yksikön. Jos joku sanoisi sen oleva - ei mitään - tisi tuo jotain. Kuitenkaan mieheen vilkaisematta kävelin tuon ohi kasan luo. Se oli limaisen näköinen ja tuttu. Laskeuduin kyykkyyn, kuten Kieran aijemmin ja tutkin kasaa lähemmin. Haju joka siitä lähti ei jättänyt epäilyn varaa. Nappasin varovasti yhden liuskan reunasta kiinni ja nostin sitä hieman. Lima vanat venyivät nahan mukana ja sihahdin hiljaa.
"Perhanan perhana" ja iskin nahan palasen takaisin kasaan ja heilautin kerran kättäni saadakseni limat irti sormistani.
"Mitä helvettiä muodonmuuttaja tekee täällä" sihahdin itsekseni ja samalla muistin takani olevan(?) miehen. Nousin ylös ja käännyin katsomaan tuota.
"Ömm jotain roskaa vaan varmaa" sanahdin itsekkin tuota myötäillen ja takaani kuuluva kolahdus sai käteni liikkumaan selässäni olvealle aselle, mutta kolahdus jäi yhteen eikä ketään ilmaantunut käytävään(?)

Nimi: E.M.

21.11.2018 21:22
Kieran - FL

Tilannetta ja sen todellisuutta pohtiessani en edes huomannut kenenkään saapuvan paikalle, minkä tähden kuullessani sanat 'hei vieras' säikähdin ja pahasti. En minä sentään kyykistyksistäni perseelleni kaatunut, mutta sydämeni saattoi hypätä kurkkuun ennen kuin sanojen jatkuessa käänsin katseeni olkani ylitse selkäni taakse. Osin siinä välissä sitten saatoin henkäistä helpotuksesta ja sydämeni pääsi laskeutumaan takaisin paikoilleen.
Sanojen lausuja ja paikalle tullut henkilö oli nimittäin huonenaapurini, Adriana. Sen minä nimittäin muistinkin, olihan nimi helppo. Toisaalta niin sanotusti tutun ihmisen huomaamisesta huolimatta näytin varsin yllätetyltä, mitä koetin jälkikätisesti paikata ylös nousemalla. Ja suoraan sanottuna en tiennyt oikein mitä tehdä.
"Joo, todellakin", vastasin siten myöntävän vastauksen ollessa nopein päähäni pälkähtänyt ratkaisu. Sanojeni perään astuin askeleen eteenpäin yrittäen samalla taktisesti peittää nahkakasan taakseni. En vain tiedä kuinka hyvin se onnistui. Lisäksi koska en ollut järinkään hyvä valehtelija - varsinkaan yllätettynä -, minusta melkein paistoi se, että piilottelin jotain.
Tosin pakkohan se kait oli piilotella? Enhän minä saattaisi näyttää toiselle takanani olevaa inhottavaa limaista nahkakasaa? Miten sen selittäisin? Totuus upposi varsin heikosti, ja olihan toisella ollut kipakka luonnekin. Toisaalta...sanoinko juuri, että vakoilin työntekijöitä?
"Tai siis en, kunhan katselin mitä siinä oli. Jotain roskaa vaan. Ei mitään näkemisen arvoista", korjasin siten pikaiseen sanojani, mitä kautta hermostunut hymynalku pukkasi kasvoilleni.

Nimi: Kira

21.11.2018 20:27
Adriana - FL

Nappasin hiukseni käsiini ja nostin ne korkealle ponihännällee kietoen lenkin suortuvien ympärille, jotta ne pysyisivät kiinni. Yksi inhottavimmista ongelmista paksujen hiusten kanssa oli se fakta, että niska hikosi aina, kun ilmat oliat yhtää lämpimämmät. Sipaisin muutaman haituvan kirti ja ne laskeutuivat reunustamaan kasvojani. Naksautin nopeasti niskani ja pyöräytin parikertaa hartioitani kävellessäni huoneen puolelle. Pois kylpyhuoneesta. Kaivoin repustani puhtaat vaatteet ja jossain vaiheessa etsisin pesulan jossa saisin pestyä loput vaatteistani. Olin tämän paripäivää viettänyt lähinnä huoneessani aseitani putsaten ja lehtiä lukien, mutta toistaiseksi en ollut löytänyt sopivaa työpaikkaa. Koska ulkona oli vuoden aikaan nähden yllättävän lämmintä vedin repusta mustan perinteisien topin, jonka vedin lähes paljaan yläruumiini peitoksi. Vedin repusta vielä mustat suhteellisen venyvää kangasta olevat farkut ja vedin ne jalkaani. Käytin hyvin vähän farkkuja, koska ne eivät ikinä venyneet, kun sitä tarvitsi. Ja kaiken lisäksi naisten farkut olivat kaikki sellaisa, jotka nuolivat pitkin joka ikistä ihokarvaa kulkiessaan ylös vyötärölle. Osassa oli niin matala vyötärö, että melkein jokatoisella näkyi häpykumpu kävellessä. Toiset taas olivat niin korkeita, että niihin kun liittäisi hihat saisi koko farkkupuvun. Kaiken lisäksi ne olivat erittäin ahdistavia. Sain lopulta housut jalkaani, joten vedin vielä nahkatakin päälleni ja kumarruin sitten tonkimaan taas reppuani. Vedin suurehkon puukon pohjalta ja sujautin sen tuppeen, joka tulisi saappaaseeni. Ylös noustessani nappasin yöpöydältä vielä aseeni ja tungin sen housuni vyötärölle selkä puolelle ja heitin takin helman sen päälle. Nappasin vielä huoneeni avaimen ja hieman käteistä ja suunnistin ulos huoneestani. Ovi narisi, kun suljin sen ja naksahti mennessään lukkoon. Käytävältä suuntasin kohti portaita ja ensimmäiseen kerrokseen. Kävelin tiskin ohi motellin taukohuoneeseen ja heitin lainaamani lehden pöydälle. Olin juuri kääntymässä ja kävelemässä ulos, kun huomasin jonkun kyykkivän käytävän päässä, jonka varrella myös yleiset vessat sijaitsivat. Käännyin katsomaan käytävälle paremmin ja tunnistin kyykkiän siksi samaksi mieheksi, joka epämukavasti seisoi käytävällä, kun potkin edellisen huoneeni ovea. Kieranko se oli. Pieni virnistys levisi kasvoilleni ja kädet takataskussani otin muutamia askeleita lähemmäs kyyryssä olevaa miestä. Noin puolessa välissä hidastin vauhtiani vaikkei se alussakaan kummoinen ollut. Koitin kurkistaa tuon ohi mitä mies mahtoi tutkia, mutta tuon harteikas olemus peitti näkyvyyden.
"Hei vieras" sanoin hieman virnistäen ja jäin nojaamaan olkapäälläni seinään kädet edelleen takataskussa.
"Vakoiletko työntekijöitä vai koitatko pölliä kassan?" kysyin hieman huvittuneena tuon kyyristelyille. Varsinkin kun melkein vieressä oli vain henkilökunnalle tarkoitettu ovi. Kallistin hieman päätäni seuratessanitoisen touhuja.

Nimi: E.M.

21.11.2018 19:18
Kieran - FL

Pari päivää olin jo viettänyt Floridan puolessa häppöisessä motellissa ja yksinäisyyttä huomioimatta minulla oli ollut varsin hauskaa. Olin viettänyt aikaa pitkälti ulkona, jossa vuodenajasta huolimatta saattoi helposti olla varsin kevyellä vaatetuksella. Se oli vaihtelua Kansasiin, mutta tosiaan myös seuran puute oli vaihtelua. Se ei vain ollut positiivista.
Suuremmin en ollut nimittäin kenenkään kanssa pidempään puhunut. Pisin keskustelu oli varmaankin puhelimessa Ethaninin ja Henryn kanssa. Kaipasin sisaruksia - myös Iania - ja äitiä. Ja hevosia. Isää minulla ei niinkään ollut ikävä, ja olinkin tähän mennessä kieltäytynyt ajattelemasta sitä, millaisen kohtauksen isä aiheuttaisi, kun palaisin kotiin.
Mutta niin.. Se ei siis ollut tämän hetken ongelma. Olin nimittäin maksanut pari yötä lisää motellissa - oikeastaan juuri äsken -, minkä jälkeen olin suunnannut motellin pieneen oleskeluhuoneeseen, joka oli suhteellisen suoralla etäisyydellä aulasta. Suurestikaan tekemistä siellä ei ollut, mutta toi se vaihtelua huoneeseen ja rauhallisuuden takia siellä saattoi rauhassa miettiä, mitä sitä tekisikään seuraavaksi. Ajatusten yrittäessä lähteä miettimään kotiin paluuta päädyin kuitenkin lähtemään ulos, tai niin minun oli tarkoitus tehdä. Ajattelin vain ensin käydä vessassa, joka sattui olemaan siinä sopivasti oleskeluhuoneen lähettyvillä kapealla käytävällä. Ainakin siten välttyi yläkertaan omaan huoneeseen menemiseltä.
Toisaalta jos olisin tiennyt, mitä löytäisin kapealta käytävältä, niin ehkä olisin mennytkin suosiolla ylös. Kapealle käytävälle ehdittyäni katseeni kun pakostikin sivusi käytävän toista päätä, jossa näkyi jonkinlainen mytty, kuin kasa punertavia ja ihonvärisiä vaatteita. Toki aivan käytävän päässä oli myös henkilökunnalle tarkoitettu ovi, mutta olihan se silti outoa.
"Hm?" ihmettelinkin siten ääneen ja kulmiani hieman kurtistaen, minkä jälkeen taakseni vilkaistuani päädyin kävelemään vessan oven ohitse aina käytävän päähän asti. Pitihän se nimittäin käydä katsomassa, ja mystisen kasan luokse saavuttuani kyykistyin. Koskemaan kasaan en kuitenkaan ehtinyt ennen kuin minulle tuli paha aavistus siitä, mistä saattaisi olla kyse. Hetkellisesti oikeastaan jähmetyin ja pieni pala tuntui nousevan kurkkuuni.
Kyseessä ei nimittäin ollut vaatteista. Ei, ellei jollakulla sitten ollut erittäin limaisia ja ihoa muistuttavia vaatteita. En ollut nähnyt vastaavaa kuin kerran aiemmin, mutta se näky oli jotain sellaista, jota ei voinut unohtaa. Samoin se epämiellyttävä haju, jonka tosin olin pistänyt merkille vasta siinä kyykistyttyäni... Olisin voinut laittaa pääni pantiksi, että kyseessä oli muodonmuuttajan nahka. Mutta eihän se voinut olla..?
"Ei jumpe.. Ei voi olla totta..", manasin siksi ääneen samalla kun koetin limaiseen nahkakasaan koskematta tarkkailla olinko oikeasti osunut oikeaan. Mikä nimittäin olisi todennäköisyys, että juuri siinä motellissa olisi muodonmuuttaja? Okei, en ollut mikään kunnon metsästäjä - metsästin vain kun isä käski -, mutta silti. Eikä minulla ollut edes mitään tavaroita mukana.

Nimi: Kira

19.11.2018 15:13
Adriana - FL

Sen enempää ihmettelemättä kävelin portaat alas ja suoraan tiskille. Nainen sen takana kääntyi hymyillen ja ennekuin tuo ehti sanoa mitään iskin avaimen pöydälle.
"Avain ei käänny lukossa ja ovi ei aukea" tokaisin ilman kummempia selittelyjä.
"Oi olen pahoillani. Jos käydään kok-" nainen aloitti ärsyttävällä aspa tyylillä.
"Tai sitten vain annat minulle huoneen jonka ovi aukeaa" tokaisin kylmästi ja seuraavaksi pidinkin kädessäni 2B:n avainta ja suuntasin takaisin ylös. Pääsin oikealle ovelle ja toivoin että tämä toimisi. Avain meni nätisti lukkoon ja kuulin pienen klisahduksen kun käänsin avainta lukossa. Ovi aukesi hieman naristen ja huokaus karkasi suustani ja astelin sisään paukauttaen oven kiinni perässäni. Laskin repun sängyn viereen ja laitoin aseeni yöpöydälle. Nappasin pyyhkeen hyllystä ja kävellessäni suihkuun tiputtelin vaatekappaleita matkalle.

Nimi: E.M.

15.11.2018 19:21
Kieran - FL

Alkajaisiksi en oikein osannut sanoa, mitä mieltä toinen oli yrityksestä, mutta sitten nopea hymy vilahti hänen kasvoillaan ja sen perään nainen kertoi nimensäkin. Enemmänkin Adrianaksi esittäytynyt nainen vaikutti jatkavan kunnes huokaisun myötä hän jätti lauseen kesken. Sitten toinen vaikutti saavan tarpeekseen lattialla istumisista. Ehkä yritykseni oli siis toiminutkin.
Joka tapauksessa naisen myötä myös minä nousin ylös kyykistyksistäni. Samalla toivoin, ettei toinen oikeasti tarkoittanut potkaisevansa ovensa sisään yhtenä vaihtoehtona. Pienen virneen tosin päättelin vihjaavan juurikin vitsailuun. Lisäksi Adriana lähti avaimen ja reppunsa haettuaan kohti alakertaa muutaman toivovan sanan lausuen.
"Joo, eiköhän jompikumpi toimi", vastasin toisen sanoihin aiemman ystävällisen hymynalun jälleen huulilleni kohottaen, minkä perään käänsin huomioni avoimeen huoneenoveeni. Ennen käytävän puolesta huoneeseen siirtymistä minun piti kuitenkin vielä vilkaista naisen perään(?). Ihan vain periaatteesta kait.
Huoneeni puolessa sytytin valot ennen oven perässäni sulkemista, ja stetsonini ja reppuni nappasin mukaan oven vierestä. Askeleeni annoin kantaa huoneen sängylle, johon laskin tavarani samalla kun katseeni kävi huoneen lävitse.
Huone ei ollut mitenkään koolla pilattu(?), mutta olinhan minä tottunut suppeampiin elinoloihin. Sitä eläminen seitsemän lapsen perheessä teetti. Samoin sitä kautta olin tottunut siihen, ettei kaikki ollut tiptop, kuten ei ollut huoneessakaan.
Mitään palatsia en tosin ollut odottanutkaan, joten vanhahkon tyylinen sisustus ja kulumanjäljet kelpasivat minulle hyvin. Enköhän minä täällä selviäisi. Tai ainakin oletin niin, vaikkakin yksikseen naisen kanssa juttelun jälkeen yksinäisyys tuntui jotenkin selkeämpänä. Painoin tunteen kuitenkin sivuun ja lähdin purkamaan tavaroitani repusta, mihin ei kovinkaan kauaa menisi.

Nimi: Kira

14.11.2018 21:51
Adriana - FL

Kai tässä pitäisi jotain alkaa tekemään. En nyt kuitenkaan käytävällä voisi käydä suihkussa tai nukkua. Huomasin miehen rentoutuvan hieman lisää, mikä sai huomaamattoman hymyn nousemaan kasvoilleni. Silti miehen piti selvästikkin miettiä mitä tehdä tai sanoa seuraavaksi. Enkä tietenkään voinut tietää miksi tuo käyttäytyi. Jokaisella oli oma tarinansa. Niinkuin minullakin. Kun huomasin liikettä silmäkulmastani käännyin katsomaan miestä. Mies oli laskeutunut kyykkyyn ja kurtistin hieman kulmiani tuon käytökselle. En kuitenkaan ollut mikään koiran pentu. Mies esitteli itsenä ja kertoi, että oli tämänkin ensimmäinen kerta kaupungissa. Kohotin aavistuksen toista kulmaani. Halusinko kertoa tuolle oikean nimeni. Käytin niin paljon aliaksia, joista ainakin yksi olisi nyt hyllytetty. Katsoin miestä ja nopea hymy vilahti kasvoillani.
"Adriana Argent. Olen kyllä tottunut matkustamiseen, muttah.." jätin lauseen kesken ja huokaisin taas. Ase tuntui pahalta selkääni vasten ja olin varma, että sinne jää kauniit painaumat. Olis siis aika nousta.
"No kai se on mentävä joko vaihtamaan huonetta tai sitten potkaisen oven sisään" sanoin ja loppua kohde kasvoilleni nousi pieni virne. Siirsin jalkani paremmin ja nousin ylös, selkä pois päin miehestä, ettei tuo vain sattuisi vahingossakaan näkemään asettani. Pyyhin takapuoltani nopeasti, jotta siitä irtoaisi enimmät paskat ja pölyt, jotka olivat hometuneet vuosia lattiassa. Heitin takkiani paremmin selälleni ja kävelin uudestaan ovelle. Repäisin avaimen irti siitä ja nostin reppuni heittäen sen selkään. Vilkaisin miestä ja otin sitten hitaan askeleen kohti portaita.
"Toivottavasti toinen avain tai toisen huoneen ovi toimisi" tuhahdin hieman hymyillen ja lähdin kävelemään kohti aulaa. Mikäli en saisi toista huonetta potkaisisin 2D:n oven sisään ja yöpyisin siellä. Kuten normaalistikkin ase tyynyn alla.

Nimi: E.M.

14.11.2018 20:37
Kieran - FL

Sanojeni myötä nainen(Adriana) ainakin vilkaisi minua ja hiljaa vielä vastasikin, ettei minun tarvitsisi. Ja sen jälkeen vielä myös jatkoi pidemmin kertoen, mitä hän halusi ja ymmärtääkseni selitti parin päivän ajalta tapahtuneen. Hieman outoahan se toki oli - sen nainenkin myönsi -, mutta ehkä toiselle oli vain tullut mitta täyteen.
Jos jotain positiivista tilanteesta haki, niin sentään naisen viimeisistä huokaistuista sanoista kuului jopa pieni naurahduksen sävy. Kaipa tilanne oli siis purkautumassa ohitse, ja se sai jännitystäni laukeamaan pois entistä enemmän. Siltikään päätökseni tilanteen etenemisen suhteen eivät tulleet kuin apteekin hyllyltä, vaan jouduin pohtimaan tekemisiäni ennen kuin lopulta kyykistyin toisen tasolle päästen(?).
"Auttaako, jos kerron, että olen Kieran Branch ja oon itekin täysin vieraassa kaupungissa?" kysyin sitten ja siten kuin jotenkin helpottaakseni toisen oloa. Toki enemmänhän se oli pientä vitsiä, minkä takia pakotin jäljelle jääneestä jännittyneisyydestäni huolimatta suupieliäni pieneen ystävälliseen hymynalkuun. Ehkä aiheesta ajautuminen helpottaisi naisen oloa ja siten hän pääsisi ylöskin lattialta ja ehkä aulan puolellekin?
Itsestä suuresti enempää en kuitenkaan ollut valmis kertomaan. Pidinhän minä yksityisyyteni suhteellisen hyvin itselläni, joskus jopa läheisimmiltäni, jos tilanne niin vaati. Lähinnä isältä olin sen oppinut.

Nimi: Kira

14.11.2018 20:03
Adriana - FL

Tuntui, että koko olemukseni muuttui. Kaikki mitä olin oli poissa ja olin nyt vain itkuinen pikku tyttö,joka tarvitsi vahvan miehen pelastajakseen. Vihasin tätä tunetta.Vihasin tuntea itseni heikoksi. Ja vihasin myös itseäni koska itkin jonkun täysin tuntemattoman miehen edessä ja se näytti siltä että syy itkuuni oli motellin homeinen ovi joka ei suostunut avautumaan. Aseeni painoi ikävästi ristisselkääni lattialla istumisen takia, mutta en ollut valmis liikkumaan. Halusin rypeä itsesäälissä vielä hetken vaikka alaselkää jo hieman kuumotti paineen takia. Se mitä haluaisin nyt eniten olisi lämmin suihku ja puhtaat vaatteet. Ja kaiken tämän jälkeen sänky, jossa saisin ottaa edes pienet unet koko päivän ajamisen jälkeen. Kuulin jälleen viereltäni ääntä ja vilkaisin miestä, joka vaikutti edelleen hieman hermostuneelta (?). Enpä voisi syyttää siitä tuota olihan tämä nyt itsellenikin aivan uusi tilanne. Laskin katseeni eteeni ja pudistin pienesti päätäni. Kukaan ei ollut pitkään aikaan tarjonnut minulle apuaan enkä ymmärtänyt miksi hänkään niin teki. Varsinkin kun riehuin aivan kuin joku mielipuolli keskellä käytävää ja tiuskin toiselle. Olin jostain syystä hyvin väsynyt.
"Ei siun tarvii" sanoin hiljaa ja hieraisin otsaani nopeasti. Siirsin hiussuortuvan korvani taakse ja pyyhkäisin vielä nopeasti poskeani sillä se oli vielä hieman kostea kyynelten jäljiltä.
"Haluan vain suihkuun ja puhtaat vaatteet ja sen jälkeen nukkumaan. Olen ajanut koko päivän ja eilisen ja sitä ennen nukuin huonosti helvetin kuhmuisella patjalla ja voisin vannoa että sen alla oli jonkun sormi" huokaisin katsoen taas kenkiäni. En taaskaan teinnyt miksi avauduin tuntemattomalle. Se ei todellakaan ollut tapaistani.
"Enkä edes tiedä miksi vuodatan tätä täysin vieraalle miehelle, vieraassa kaupungissa jonkun vanhan motellin käytävän lattialla, kun oma ovi ei aukea" huokaisin nyt jo hieman naurahtaen. Olihan tämä hyvinkin vahvasti normaalista poikkeava tilanne. Ja jotenkin vain minun tuurillani motellin huoneen ovi ei aukea, kun olen valmiiksi väsynyt ja pahalla päällä ja kun edellinen keikka meni päin helvettiä. Laskin vasemman jalkani suoraksi lattialle, jonka ansiosta paine ristiselälläni väheni hieman helpottaen aavistuksen oloani.

Nimi: E.M.

14.11.2018 17:57
Kieran - FL

Vaikka toimin kuten olisin ajatellut Ianin toimivan vastaavassa tilanteessa, taisin tehdä jotain väärin. En tiedä kyllä mitä tein väärin, mutta kysymisieni jälkeen nainen(Adriana) ei vastannut mitään, ainoastaan pyyhkäisi nopeasti poskeaan ja heilautti sitten kättään suuntaani.
Ja osin vaikutti siltä kuin toinen olisi alkanut itkemään, mutta en ollut siitä täysin varma. Kun eihän ongelma nyt niin suuri ollut, että sen takia pitäisi itkeä, ja jos jostain syystä huoneen ovea ei saisi auki, varmasti hän voisi saada jonkin toisen huoneen. Niin minä ainakin ajattelin, eikä muutenkaan tilanne mielestäni olisi itkemisiin voinut johtaa. Koko tilanne saikin kulmani kohoamaan hieman kysyvästi, tai oikeastaan jopa hieman huolestuneen kysyvästi samalla kun jännittyneisyyteeni astui lievästi sivummas. Naisen itkuisuus tuntui vain osuvan herkkään puoleeni liiaksi.
Epämukavuus vierailla vesillä liikkumisista ei silti kadonnut mihinkään. En nimittäin tiennyt, miten tilanteessa olisi pitänyt toimia. Olinhan itse itkiessäni saanut korkeintaan huutoja isältäni. Omaan huoneeseen katoaminen tuntui kylmältä teolta, varsinkin kun nainen päätti istuutua hitaasti lattialle kasvojaan pyyhkien. En kuitenkaan tiennyt, tahtoiko toinen enää puhua, sillä eihän hän nytkään ollut sanonut mitään. Avonaiseen oviaukkoon katsahtaen vaihdoin jalkojani asentoa epävarmuuden merkkinä. Sitten katseeni palasi kuitenkin naiseen ja huomasin toisen oikein sulkeneen silmänsä. Enhän minä siinä voinut vain seistä töljöttämässä.
"Haluutko sä, että käyn kysymässä alhaalta?" möläytinkin siten epävarmasti ulos. Kuin jotain ehdottaakseni. Se ei vain ollut ainoa vaihtoehto, jonka keksin, joten nopeasti jatkoinkin jo sanojani.
"Tai haluutko istua vaikka hetken mun huoneessa ja miettiä ihan jotain muuta?" jatkoin sanojani sen enempää ajatellen. Mitään takaa-ajatuksia minulla kun ei ollut. Kunhan yritin vain auttaa toista.

Nimi: Kira

13.11.2018 22:11
Adriana - FL

Heitin kädet taas niskalleni ja puhalsin keuhkoni tyhjäksi, jotta rauhoittuisin. Vilkaisin toisella ovella olevaa miestä ja tietenkin tuon ovi avautui kauniisti ilman mitään ongelmia. Nojan toiseen seinään ja katsoin kenkiäni. Tunsin jotain polttavaa silmissäni ja järkytyin jopa hieman. Ei! Ei nyt. En todellakaan aikonut itekä juuri nyt. En jonkun täysin tuntemattoman miehen edessä. Vilkaisin nopeasti miestä hiusteni lomasta ja tuo näyttä hermostuneelta. Enkä oikein osannut itsekkään olla tässä tilanteessa. Näkökenttäni sumentui aavistuksen ja kirosin mielessäni. Kaikki vastoinkäymiset olivat sattuneet liian lähekkäin ja se oli vain liikaa. En itkenyt oven takia enkä sen, että minulle tuntematon mies vaikutti hirveän hermosuneelta ja jännittyneeltä seurassani. Kuin se olisi uutta, että läsnäoloni hermostutti ihmisiä. Kuitenkin jostain syystä toinen ei lähtenytkään sisälle huoneeseensa vaan heitti tavaransa edeltä ja kysyi voisiko tuo auttaa. Melkein heti perään mies ehdotti jos kävisin kysymässä vastaan otosta apua. Nyt tunsin jo kuinka yksi suolainen kyynel valui pitkin poskeani. Tuo oli uutta. Hetkeen ainota kontaktini oliat olleet pari limaista vanhempaa miestä, jotka halusivat vain päästä pöksyihin ja se edellisen motellin pienimunainen limanuljaska. Sen lisäksi kitsune perhe ja heidän adoptoitu lapsensa. Joka oli täysin normaali ja minä menin murhaamaan tuon viettoman lapsen. Sen pojan ilme oli täynnä kauhua ja juuri se ilmestyi uudelleen verkkokalvoilleni. Kukaan ei ollut pitkään aikaan tarjonnut minulle apuaan tai edes kysynyt kuinka voin. Ei sillä, että jakelisin sitä tietoa jokaiselle. Pyyhkäisin nopeasti poskeani ja tunsin toisen ja kolmannen kyyneleen laskeutuvan kasvojani pitkin ja tipahtavan matolle. Kaikki tämä pakkautui pääni sisään kerralla ja en vain voinut unohtaa sitä pientä poikaa. Heidän takiaan tein tätä. Heidän ja äidin. En voinut pelastaa äitiäni, joten halusin pelastaa nuo pienet viattomuudet samalta kohtalolta, jonka itse koin. Heilautin vain kättäni miehen suuntaan. En voinut puhua. Tai en ainakaan halunnut sillä olin varma, että siitä kuului se tosiasia, että itkin. Itkin keskellä käytävää koska oveni ei auennut. No en vain siitä syystä. Kun viimein vedin henkeä kuului siinä samalla pieni niiskaus jonka kirosin alimpaan helvetiin. Nojasin polviini samalla, kun nojasin seinään. Onneksi hiukseni olivat taas kerran valahtaneet kasvojeni suojaksi, joten se tosiasia, että itkin ei näknyt kilometrin päähän. En tiedä mitä halusin käteni heilautuksella viesitää. Ehkä, että toinen voisi poistua niin saisin vollottaa rauhassa. Halusin vain sisään omaan huoneeseeni ja suihkuun. Toisena halusin liottaa ja pestä verisen paitani lavuaarissa. Hitaasti laskeuduin istumaan käytävän lattialle ja matkalla pyyhin nopeasti kyyneleet kasvoiltani. Huokaisin raskaasti päästyäni istumaan ja nojasin takaraivoni seinää vasten katsoen sekunin kattoa, kunnes suljin silmäni.
//Draamaaaaa//

Nimi: E.M.

13.11.2018 21:30
Kieran - FL

Ensivastauksekseni sain ärsyyntyneen ilmeen, jonka jälkeen vastaus oli sitten pidempi. Ja kovaäänisempi, sillä nainen(Adriana) melkeinpä huusi minulle päin naamaa. Se, jos mikä, sai minut sitten varautuneemmaksi, ja kehonkielestäni saattoi huomata jännittyneisyyden pukkaavan pintaan. Samalla ilmeeni meni mitään sanomattomaksi.
Tästä taaksepäin kelattuna viimeeksi minulle huutanut henkilö oli nimittäin isäni. Ianin luona huutoa en ollut kuullut lainkaan, mikä oli ollut oikeastaan suurta ja tarpeeseen tullutta vaihtelua. Olin kaivannut elämääni rauhallisuutta ja vapautta, mikä tuntui nyt huuhtoutuneen hetkessä pois täysin. Sitä kautta huoneeseeni meneminenkin hidastui, ja vaikka olinkin saanut jo avaimen ovenlukkoon, käänsin avaimen lukossa vasta naisen huokaistessa ja laskiessa katseensa minusta. Sillä pienellä hetkellä - samalla kun työnsin nätisti avautuneen huoneenoven hiljakseen auki - katseeni kävi toisen lävitse. Kuin tilanteen uhkaavuutta siis arvioiden.
En kyllä tiennyt lainkaan mitä tilanteelta olisi voinut odottaa. Enemmän huutoa? Se olisi ainakin isältä tullut vastaan. Tuntematon nainen ei kuitenkaan ollut isän kaltainen, mitä varmisti sekin, että hän tuntui pyrkivän rauhoittumaan. Katseensa minuun nostaen nainen kertoikin ongelmaksi avaimen kääntymättömyyden.
Siihen en tosin suurempia osannut sanoa. Tai osin tahtonutkaan. Jännittyneisyys näkyi edelleen minusta, ja tahdoin pois tilanteesta, vaikka toinen olikin rauhoittuneempi. Lyhyellä 'selvä'-vastauksella olisinkin voinut laskea itseni vapaaksi kulkemaan omaan huoneeseeni. Ja hetken aikaa olinkin niin tekemässä avautuneen oven puoleen vilkaistessani.
Sitten mieleeni nousi kuitenkin Ian. Se mitä isoveljeni olisi tehnyt. Hän ei olisi varmastikaan paennut tilannetta vaan koettanut auttaa. Niinpä askeleen oviaukkoon ottaen heilautin reppuni ja stetsonini huoneen sisäpuolelle ennen kuin käänsin katseeni takaisin naisen puoleen.
"Voisinko auttaa jotenkin?" kysyin sitten, mutta suoraan en saanut silkkaa hyväntahtoisuutta näkymään jännitykseltä kasvoiltani. Tunnuin liikkuvan hieman epämukavilla vesillä.
"Tai jos käyt kysymässä tiskiltä apua?" jatkoin toisen mieleeni tulleen asian ulos vain päästäen ja samalla tulin pienesti viitanneeksi kädelläni portaiden puoleen.

Nimi: Kira

13.11.2018 20:52
Adriana - FL

Tuijotin hetken ovessa olevaa avainta ja koitin vielä kerran avata vanhan ja varmaan jo lahonneen oven. Enkä odottanut eri tulosta, kuin edellisillä kerroilla enkä sitä myöskään saanut. Murahdin pienesti. Tämä alkoi olla hyvinkin turhauttavaa. Hieraisin nopeasti ohimoani, kunnes kuulin läheltäni äänen. Käännyin äänen suuntaan ja sen lähettäjäksi paljastui se sama mies, joka oli selvästi kaukana kotoaan. Ärsytys vatasi kehoni. Ei. Harrastuksiini vain kuului käytävässä kiroilu ja motellin oven potkiminen. Tällä kertaa en vetänyt kasvoillenisamaa hymyä, mitä aijemmin. Katsoin vain miestä hieman ärsyyntyneellä ilmeellä.
"Ei kyllä se aukeaa päätin vain aikani kuluksi potkia ovea ja kirota käytävässä. Ei! Tuo saatanan ovi ei aukea, mutta mitä voi odottaa sata vuotta vanhalta läävältä, jota ei ole korjattu koskaan ja jonka lakanat on vaihdettu viimeksi kolmekymmentä vuotta sitten ja ovat varmasti täynnä jonkun keski-ikäisen miehen mälliä, joka on hommannut itselleen nuoren huoran vaimolta salaa" kivahdin aivan helvetin turhautuneena. Yksin kertainen kieltosana olisi tietysti ollut riittävä tässä tilaneessa, mutta olin istunut autossa kaksi päivää ajaessani tänne. Sitä ennen olin saanut edellisen keikkani päätökseen tappaen siinä samalla viettoman lapsen. Vain koska olin tehnyt olettamuksen. Ja ennen sitä sain juosta pitkin viemäreitä eksyttääkseni perässäni juoksevat poliisi. Ja kaiken lisäksi olin raahannut siihenkin homaan viettoman kakaran ja minua todennäköisesti etsitään koska esiinnyin liitonvaltion agenttina mitä en todellakaan ole. Siirsin käde lanteilleni ja huokaisten laskin katseeni lattiaan.
"Eli ei. Avain ei käänny mihinkään suuntaan ja en saa tuota peevelin ovea auki" sanoin nyt jo rauhallisemmalla äänellä ja nostin katseeni takaisin mieheen joka oli ilmeisesti jo menossa omaan huoneeseensa(?). Jälleen huokaisten siirsin painoani enemmän oikealle jalalle.

Nimi: E.M.

13.11.2018 19:23
Kieran - FL

Oman hetkeni otin hämilleen menosta toipumiseen ennen kuin taakseni vilkaistuani lähdin itsekin jatkamaan yläkertaan askeltamista. Aiempaa vauhtiani en tullut kirittäneeksi, mitä kautta olin aikalailla vasta portaiden keskivaiheilla, kun yläkerran käytävästä kaikui kolaus(ensimmäinen ovenpotkaisu?). Ääni sai katseeni hiukan jo selaamaan kohti portaiden yläpäässä avautuvaa käytävää, mihin asti päästyäni sainkin sitten selville mistä kolaus oli kuulunut.
Toisen kerroksen käytävään ehdittyäni ruskea tukkainen nainen(Adriana) oli nimittäin jälleen näkökentässäni ja vain hetkeä myöhemmin hän ärähtäen potkaisi huoneen ovea. Reppunsa nainen oli laskenut oven viereen lattialle. Olisi luullut, että hän olisi kiireestään päätellen mennyt suoraan sisään huoneeseensa eikä jäänyt käytävälle kuhnamaan.
Niin, se kun oli ensiajatukseni. Ennen kuin asiaa mietittyäni - ja kahta askelta myöhemmin - tajusin, että kyseessä saattoi olla jokin muukin syy. Kuten esimerkiksi se, ettei ovi auennut. Olettaen siis, että kyseinen huone oli naisen, nähtävästi hänen huoneensa olisi omani vieressä.
"Eikö se aukea?" päädyinkin siten kysymään katseeni puisien ovien ruosteisista merkeistä toiseen käännettyäni. Askellustani en pysäyttänyt, vaan nykäisin reppuani vähän paremmin olalleni ja jatkoin matkaani 2C-merkillä merkatun oven luokse, minkä jälkeen olin aikeissa avata oman huoneen oveni.

Nimi: Kira

13.11.2018 18:42
Adriana - FL

Mies ei sanonut mitään, joten jatkoin matkaani portaissa, kunnes pääsin seuraavaan kerrokseen. Toinen jäi ilmeisesti hämmentyneenä alas, mutta en vaivautunut miettimään sitä sen enempää. Kävelin pitkin kapeaa käytävää ja katselin ovien numeroita, kunnes pyäshdyin puisen oven kohdalle jossa luki hieman ruosteisilla merkeillä 2D. Täällä siis majailisin ainakin viikon. voishan se olla, etä jostain ilmestyisi uusi keikka jolle joutuisin lähtemään ennekuin ehtisin saada täältä jotain väliaikaisia hommia. Pakkohan sitä rahaa oli jostain saada. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin ryöstää pankki, mutta se oli vasta viimeinen oljenkorsi. Kiepautin avaimen käteeni ja asetin sen oven lukkoon kääntäen. Mutta jostai syystä avain ei liikkunut mihinkään. Kokeilin kääntää sitä toiseen suuntaan, mutta siltikkään mitään ei tapahtunut. Otin avaimen pois lukosta ja laitoin takaisin yrittäen uudelleen. Vieläkään avain ei suostunut kääntymään lukossa vaikka käytin nyt jo enemmän voimaa.
"Saakeli" sihahdin hampaideni välistäja koitin uudelleen. Otin oven nupista kiinni toisella kädelläni ja kokeilinn josko ovi aukenisi. Eipä tietenkään. Kokeilin vielä uudelleen irottaa avaimen, mutta vieläkään mitään ei tapahtunut. Turhautuneena laskin reppuni oven viereen ja koitin vielä saada sitä perhanan oea auki, mutta mitään ei tapahtunut vaikka käänsin ja väänsin ja rynkytin ovea. Lopulta päätin irosanojen saattelemana potkaista ovea. Se tärähti hennosta potkustani, mikä kertoi ettei motellu todellakaan ollu mikään uusi. Mielessäni kävi potkaista ovi sisään sekä ampua lukko sököksi. Nojasin sekunnin ajan otsallani huoneeni oveen, kunnes taas kiroten työnsin itseni irti ja pyörähdin kohti toista seinää vieden kädet niskani taakse ja turhautuneesti huokaisten. Voisiko päväni mennä vielä vähän huonommin. Tällä tuurilla käytävää pitkin ryntäisi kohta raskain varustein varustettuja poliiseja käskien pitämään kädet näkyvillä ja polvistumaan maahan selkä heihin päin.
"Voi pyhä paavali sentään" ärähdin ja potkaisin ovea uudestaan.

©2018 The Roadhouse -rpg - suntuubi.com