Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Niille, jotka haluavat seurailla chättiä ilman, että näkyvät sivun laskurissa » klik.

Mitä teit: Astuit sisään --» Suuntasit tiskille --» KysyiT kirjallisuudesta --» Luet Olentokirja vol III:sta

OLENTOKIRJA vol III

Mistä haluat lukea seuraavaksi?

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Ōkamit

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Pakanajumalat

Kujeilijat
Kujeilijat ovat puolijumalia, joita pidetään pakanajumalten joukossa alhaisemman kastin jumalina. Voimiensa perusteella kujeilijat eivät kuitenkaan ole muita jumalia heikompia, ja heidän erikoisalansa onkin todellisuuden muokkaaminen. Onneksi nämä kaaoksen ja epätietoisuuden luomista rakastavat puolijumalat kuluttavat aikaansa lähinnä humoriikan nimissä pelleillen, minkä tähden he eivät uhkaa maailman olemassa oloa. Lisäksi kujeilijat ovat pakanajumaliksikin erittäin harvinaisia, ja kuin omat leikkialueensa saadakseen he vaikuttavat asettautuneen eri maanosiin kuin lajitoverinsa. Kujeilijaan törmääminen on siten varsin epätodennäköistä, mutta mikäli sellainen valitsee sinut uhrikseen, ironista humoriikkaa - tai karkkipapereja - ei ainakaan tule lähitulevaisuudesta puuttumaan. Paljolti eneriaa vaativia ominaisuuksiaan ylläpitääkseen kujeilijoiden pitääkin syödä runsaasti kaloreita, ja mikäs sen parempaa pikaruokaa olisikaan kuin makeiset.

  • Ulkonäkö:
  • Mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, mutta useimmiten ovat ihmisen näköisiä.

  • Ominaisuudet:
  • Voivat muuttaa todellisuutta mutta vain ns. paikallisesti (esim. tiettyihin ihmisiin tai tiettyyn alueeseen liittyen).
  • Voivat luoda asioita tyhjästä tai kadottaa asioita tyhjyyteen.
  • Voivat muuttaa oman ulkonäkönsä mieleisekseen.
  • Iättömyys; eivät voi kuolla vanhuuteen tai sairastua.

  • Heikkoudet:
  • Eivät voi kadottaa enkeleitä. leviataaneja tai toisia pakanajumalia.
  • Puuvaarna, joka on kastettu kujeilijan uhrin vereen, vahingoittaa ja sydämeen iskettynä tappaa.

  • Elämänkierto:
  • Kujeilija syntyy, kun ihminen ja pakanajumala saavat lapsen, joka syntyy aprillipäivänä.
  • Ikääntyvät ihmisten tapaan, mutta lapsuusvuosina voimat ovat varsin rajatut ja todellisuuden muutokset palautuvat ennalleen hetken kuluttua. Teini-iän mutkien jälkeen voimat kuitenkin pääsevät todellisiin oikeuksiinsa.
  • Kujeilijat eivät itse voi lisääntyä.

  • Ravinto:
  • Syövät ihmisruokaa, erityisesti makeisia.

  • Muuta:
  • Lajiin synnytään.
  • Roolittavissa oleva laji, roolittavien hahmojen maksimäärä kaksi yksilöä.

Kohtalot
Kreikkalainen jumala, joka päättää ihmisten kuolintavasta ja aikaa pysäyttämällä aiheuttaa ihmisten kuolemia mitä erinäisin tavoin luonnonjärjestystä ylläpitääkseen.

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

Perusjumalat
Alemman luokan pakanajumala.

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

Pääjumalat
V
oimiltaan ja ominaisuuksiltaan vahvimpi pakanajumala, joka lasketaan omassa uskonnossaa yhdeksi ns. hallitsevista jumalista.

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Pimeys

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Pistakot

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Profeetat

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Rakshasat

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Ratsumiehet

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Rawheadit

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Rugarut

Rugaru on ihmislihaa syövä, petomainen hirviölaji, jota pidetään Kanadan Laurentideilta peräisin olevalta ihmissusien kaukaisena sukulaisena ja jonka edustajat voidaan kehitysasteensa perusteella jakaa kolmeen luokkaan kuuluviksi: uinuviksi, muuttuviksi ja aktiivisiksi rugaruiksi. Jokainen rugaru syntyy ja elää alkuosan elämäänsä uinuvana yksilönä, joka vastaa ulkonäöltään, kehitykseltään, toimiltaan ja ominaisuuksiltaan täysin normaalia ihmistä. Uinuvat rugarut harvoin tietävät piilevästä tilastaan, ja uinuvassa muodossa ainut totuuden paljastava tekijä onkin geenitasolla ilmenevä eroavaisuus, rugaru-geenin sijaitseminen Y-kromosomissa. Täten kaikki rugarut ovat miespuoleisia yksilöitä, ja hirviölaji periytyy isältä pojalle, auttamatta. Uinuvien yksilöiden jäljittäminen onnistuukin siten vain perinpohjaisen geenitutkimuksen tai suvuntuntemisen kautta, ja useimmiten tiedostetusti tavataankin vain uinuvan tilansa hylänneitä - muuttuvia ja aktiivisia - rugaruita, jotka erottuvat ihmisistä käytöksensä ja ulkonäkönsä tähden.

Tarkkaan ei kuitenkaan tiedetä mikä laukaisee muutoksen tapahtuvaksi tietyllä hetkellä ja täten muuttaa uinuvan rugarun muuttuneeksi ja siitä lopulta aktiiviseksi. Jossain suvuissa muutoksen on havaittu tapahtuvan myöhemmällä tai vastaavasti varhaisemmalla iällä kuin toisten, joten mahdollisesti pienet erot sukujen geeneissä määrittävät tarkempaa ikähaitaria muutokselle, joka vanhan tiedon mukaan tapahtuu tyypillisesti 25-35-ikävuosien aikana. Sukujen sisälläkin tapahtuvat vaihtelut tosin antavat aihetta myös mahdollisille ympäristövaikutuksille. Suurimpana niin sanottuna ympäristövaikutuksena tuntuukin olevan geenien siirtäminen seuraavalle sukupolvelle, sillä lähes poikkeuksetta uinuvasta aktiiviseksi muuttuneella rugarulla on Y-kromosomin kantavia jälkeläisiä tai vähintäänkin vielä syntymättömiä sellaisia. Uinuvan muotonsa vuoksi rugarut kykenevätkin lisääntymään ihmisten kanssa onnistuneesti, ja täten voi olettaa, että uinuva muoto on kehittynyt juuri lisääntymistarkoituksia varten, jotta lajin elossa pysyminen varmistuu. Muihin hirviölajeihin verrattuna rugarut eivät kuitenkaan ole nopeiten tai tehokkaiten kiroustaan levittävä laji.

Tapahtui muutos kuitenkin missä vaiheessa tahansa, jokaisen yksilön kohdalla se on varsin samanlainen. Muutos alkaa äkillisellä ruokahalun kohoamisella, joka rajautuu mitä tahansa suuhun saatavaa ruokaa koskevasta yhä tarkemmin liharavintoon kohdistuvaksi. Nälkä pahenee syömisen pakottavaan tarpeeseen vastaamisesta huolimatta, ja tässä vaiheessa uinuvan yksilön katsotaan kehittyneen muuttuvaksi yksilöksi. Aktiivi-muotoon selkeästi kuuluvat yliluonnolliset ominaisuudet alkavat täten nostamaan päätään, ja muutoksen partaalla oleva yksilö tuntee suurten ruokamäärien syömisen jälkeen luiden muuttuvan rakenteeltaan kestävämmiksi ja raskaammiksi ihonsa alla kivuliain välähdyksin. Samalla rugarun iho muuttuu väriltään vaaleammaksi ja pinnaltaan kupruilevammaksi sekä "matomaiseksi" ihosuonten laajenemisen ja nahan paksuuntumisen kautta. Suonien laajenemista tapahtuu myös silmien kovakalvoilla, joiden väri vaihtuu valkeasta voimakkaan verestäväksi. Tässä vaiheessa tilannetta pidetään kuitenkin palautuvana ja muutoksien voimakkuus on verrannollista juuri syödyn lihan määrään. Lopullisen muutoksen saakin aikaan vain ihmislihan syönti, mikä muuntaa rugarun viimeiseen, aktiiviseen muotoonsa. Parin päivän sisällä ruokahalun kohoamisesta rugarun jatkuva syömisen tarve rajautuu yhä tiukemmin ja vain ihmislihaa koskevaksi, eikä kenenkään yksilön tiedetä onnistuneen välttämään ihmislihan syönnin halua. Jo ensimmäinen puraisu ihmislihaan on riittävä vetämään geenien määräämän muutoksen loppuun, mitä kautta muuttuvassa muodossa tapahtuneet ulkonäön muutokset tulevat pysyviksi ja aktiiviseksi muuttunut rugaru menettää lopullisesti ihmismäisen olomuotonsa palautumattomasti hirviöksi muuttuen. Aktiivisen muodon myötä rugarun silmien iiriksen ja kovakalvojen väri vaihtuu demonisen mustaksi, ja käytökseltään rugaru muuttuu täysin petomaiseksi, usein neljällä jalalla liikkuvaksi ja ihmislihaa auttamatta himoavaksi saalistajaksi, jonka yksilöllinen luonne, muistot ja voimakkaimmat tunteet ovat vaarassa jäädä kyltymättömän ruokahalun peittoon.

Pähkinänkuoressa
Ulkonäkö:
  Miespuoleisia yksilöitä.
Uinuvat:
  Tavallisesta ihmisestä erottumattomia.
Muuttuvat:
  Syödyn ruokamäärän kohotessa iho vaalenee ja muuntuu vaihtelevan kupruilevaksi ja "matomaiseksi" samalla kun kovakalvot alkavat verestämään iiriksen värin pysyessä ennallaan (kuva).
Aktiviiset:
  Ihon ihmisen ihoa kalpeampi ja pinnaltaan kupruileva sekä "matomainen", silmien väri on kokonaisuudessaan demonisen musta (kuva).

Ominaisuudet:
Uinuvat:
  Vastaavat ominaisuuksiltaan tavallista ihmistä.
Muuttuvat ja aktiiviset:
  Kyltymätön (ihmislihan) nälkä.
  Yliluonnollinen voimakkuus, jolla rugaru voi helposti katkaista luita ja katkoa metallia.
  Yliluonnollinen nopeus ja kestävyys.
  Yliluonnollisen tehokas haju- ja näköaisti.
  Vahingoittumattomuus tavanomaisia aseita ja tapaturmia vastaan, mihin syynä ovat lähinnä paksu ja kestävä nahka, vahvoiksi kehittyneet luut sekä suonten tehokas supistuminen trauma yhteydessä verenvuodon estämiseksi.

Heikkoudet:
Uinuvat:
  Kuolevaisia kuten ihmisetkin.
Muuttuvat ja aktiiviset:
  Alttiita vain tulelle sekä tietyille yksittäisille aseille (mm. demoniveitsi aivoihin osuttuna, Colt, Kuoleman viikate, Ensimmäinen terä..).

Muuta:
  Lajiin synnytään, muutoksen ajankohta uinuvasta muuttuvan kautta aktiiviseksi rugaruksi riippuu perimästä.
  Kuoleman jälkeen muuttuvat ja aktiiviset rugarut joutuvat Kiirastuleen, uinuvien rugaruiden sielujen uskotaan toimivan ihmissielujen tapaan ja joutuvan Taivaaseen tai Helvettiin.
  Roolittavissa oleva laji, ei roolittavien hahmojen maksimimäärää.

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Seireenit

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Shamaanit

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Shōjōt

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Skinwalkerit

Skinwalkerit ovat muodonmuutokseen kykenevä hirviölaji, jonka muodonmuutostaitoja on ennen vanhaan pidetty varsin laajoina. Historiankirjat kuvailevat skinwalkereiden muuttaneen muotoa eläinhahmosta toiseen halunsa mukaan, mutta nykytietämyksen valossa tämä tieto on osoitettu virheelliseksi. Kaikki tunnetut skinwalkerit - lajin alfayksilö mukaan lukien - kykenevät muuntautumaan vain koiranmaiseen eläinhahmoonsa, joka sukulinjasta riippuen kuvastaa enemmän sutta tai koiraa, ja tästä syystä lajin edustajia pidetään lähinnä ihmissusien serkkuina, koiramaisen hirviölajin yksilöinä. Ihmissusiin verrattuna lajinsa tartuntaa pureman kautta levittävät skinwalkerit tuntuvat kuitenkin olevan kehityskaaressa askelta sukulaislajiaan edempänä.

Suurin ero skinwalkerin ja ihmissuden välillä on lajien muodonmuutostavoissa. Ihmissudet muuttuvat pääasiallisesti kuukiertojen mukaan ja saavuttavat muutoksella ihmisen ja suden väliseen hybridimuodon, kun taas skinwalkereiden muodonmuutos on kykenevä tapahtumaan kuukierroista riippumattomasti. Skinwalker kykeneekin muuttumaan koirahahmoonsa - ja siitä takaisin ihmiseksi - milloin itse tahtoo eikä tähän taitoon vaadita juuri opettelua. Jokainen lajinedustaja omaakin oman yksilöllisen koira- tai susihahmonsa, joka pohjautuu yksilön omaan genetiikkaan. Itse muutos tapahtuu ihmissuden radikaalin muuntumisproseduurin sijaan sulvasti sekunnissa kahdessa, mikä tuntuu myös aiheuttaneen skinwalkereille nopeamman paranemiskyvyn, ja muutoksen lopputuloksena on ulkonäöllisesti täysin normaalista koirasta tai sudesta menevä olento. Edes kaikkien oikeiden koirien tai susien ei ole havaittu reagoivan eläinhahmossaan olevaan skinwalkeriin millään tapaa erikoisesti, mikä tekeekin skinwalkerista vaikean havaita hänen olomuodostaan riippumatta. Serkkunsa tapaan selkein tapa tunnistaa skinwalker onkin hopean kosketuksen aiheuttaman polttavan reaktion kautta, sillä ihmismuodossakaan skinwalkeria ei kykene pelkän ulkonäkönsä perusteella erottamaan massasta.

Mutta vaikka skinwalkerit olisivat kuinka paljon serkkujaan edemmällä kehityksessä, ei tämä estä skinwalkereiden luokittelua hirviöiksi. Ihmissydänten syönti kuuluukin suurena osana skinwalkereiden elämään aivan kuten serkuillaan, ja osa metsästäjistä laskisi jopa skinwalkerit serkkulajiaan suuremmaksi uhaksi. Skinwalkereilla on nimittäin harvinaisen voimakas laumavietti, jota harva yksilö kykenee vastustamaan, ja oli yksilö pureman kautta muuntunut tai skinwalkeriksi ensihetkistä lähtien syntynyt skinwalker tuntee auttamatonta vetoa lajikumppaniensa puoleen. Tätä tosiasiaa lajin alfa on jo vuosikymmenten ajan käyttänyt hyväkseen lajinsa lukumäärää kasvattamisessa, ja juuri tätä taktikointia osa metsästäjistä kaihtaa. Jo kaksituhattaluvun alkupuolelta on juontanut tarinoita varsinkin koiralinjaisista skinwalkereista, jotka ovat eläinmuodossaan soluttautuneet perheisiin vain koko perheen lopulta skinwalkereiksi muuntaakseen. Yksinäinen skinwalker vastaavaa toimintaa tosin tuskin aloittaisi, vaan käskyjen uskotaan - ja osin jopa tiedetään - tulevan suoraan alfalta itseltään laumanjohtajille. Laumanjohtajat ovat arvoasteikossa alfasta seuraavana, ja jokaisella laumanjohtajalla on usein viidestä kymmeneen skinwalkerin muodostama lauma johdettavanaan.

Laumaviettinsä lisäksi skinwalkerit muistuttavat muiltakin ominaisuus malleiltaan joskus jopa enemmän koiria ja susia kuin ihmisiä, ja parhain esimerkki tästä taitaa olla lajinedustajien aistien tarkkuudet. Skinwalkerin hajuaisti vetääkin vertoja vihikoiralle yksilön ottamasta hahmosta huolimatta, eikä kuuloaistikaan ole oikean koiran taikka suden kuuloa yhtään heikompi. Ihmishahmossa puolestaan näkö vastaa ihmisen näköä, mutta eläinhahmossa skinwalkerilta onnistuu myös pimeämmässä suunnistaminen, vaikkei värinäkö olekaan koiraeläimiä paremmalla tasolla. Ja vaikka ihmismuodossa skinwalkereiden fyysiset ominaisuudet usein rajoittuvat keskivertoihmisen asteelle, koira- tai susihahmossa oleva skinwalker on lähestulkoon aina ihmistä voimakkaampi, nopeampi ja atleettisempi. Skinwalkerin todellinen vahvuus on kuitenkin riippuvainen yksilön omasta kehonrakenteesta sekä arvoasteikosta - tai tarkemmin ottaen polveutumisasteikosta -, mikä tekee alfasta pelottavimman mahdollisen skinwalkerin. Puhdas-, puoli- ja kuraverisen tai koira- ja susihahmoisen skinwalkerin välillä varsinaisia eroja ei ole kumminkaan havaittu, ja hopean vaikutusta edes lajin alfa ei kykene pakenemaan, mitä kautta skinwalkerin saa helpoiten - ja teoriassa ainoastaan - hengiltä hopea-esineellä. Kuollessaan skinwalkerit palautuvat poikkeuksetta ihmishahmoonsa kuin merkiksi lajin tartunnan päihittämisestä.

Pähkinänkuoressa
Ulkonäkö:
  Vaihtoehtoisesti joko täysin tavallisen ihmisen tai koiran/suden näköisiä.
  Jokaisella yksilöllä on oma yksilöllinen koira- tai susihahmonsa, jonka ulkonäkö täsmää suurelta osin ihmisulkonäköön (mm. kehonrakenne, turkin/hiusten ja silmien väri vaihtelevissa määrin).

Ominaisuudet:
  Voivat muuntua ihmis- ja koira-/susimuotonsa välillä milloin vain ja täysin oman tahtonsa mukaisesti. Muodonmuutos tapahtuu muodosta toiseen sulavasti sekunnissa kahdessa.
  Koirien ja susien aistitarkkuutta vastaava haju- ja kuuloaisti muodosta riippumatta. Näköaisti vaihtelee skinwalkerin ottaman hahmon perusteella.
  Ovat koira-/susimuodossaan keskivertoihmistä voimakkaampia, nopeampia ja sukkelampia, ja näiden ominaisuuksien eroavuus kohoaa arvoasteikon myötä, mitä kautta alfa-skinwalker on vahvin mahdollinen yksilö.
  Nopeutunut paranemiskyky, mitä kautta haavat ja traumat paranevat ihmisen paranemisnopeutta reippaasti nopeammin. Hopea-aseiden aiheuttamat haavat paranevat kuitenkin samaan tahtiin kuin haavat ihmisillä.
  Kykenevät pureman välityksellä muuntamaan ihmisen skinwalkeriksi.

Heikkoudet:
  Hopea polttaa kehoa jopa pelkästä kevyestä kosketuksesta. Hopeasta tehtyjen aseiden suhteen ovat kuolevaisia päähän tai sydämeen osuttaessa.
  Voivat kuolla missä tilanteessa tahansa erittäin vakavan vahingon ottamisen myötä, mikäli nopeutunut paranenuskyky ei riitä millään tapaa vahinkojen korjaamiseksi.
  Colt tappaa skinwalkerin siinä missä hopealuotinen asekin.

Muuta:
  Lajin edustajaksi muututaan ihmisestä pureman kautta tai synnytään skinwalkerin jälkeläiseksi.
  Kuoleman jälkeen joutuvat Kiirastuleen.
  Roolittavissa oleva laji, ei roolittavien hahmojen maksimimäärää.

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Strigat

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Tulpat

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Vampyyrit

Läpi historian vampyyrit ovat olleet tunnettuja yliluonnollisia olentoja, joita koskevat Hollywood-maailman myytit ovat osaltaan silkkaa tarua. Verenhimo pitää silti vahvasti paikkansa, ja laji oli luotujen hirviöiden joukosta ensimmäisiä. Ajan saatossa vampyyrit metsästettiin melkein sukupuuttoon, mutta tehokkaan lisääntymistapansa ansioista kanta on lähtenyt elpymään. Vampyyrit kykenevät ihmistä muistuttavan ulkonäkönsä sulautumaan halutessaan suhteellisen hyvin ihmisjoukkoon, eikä vampyyria ole juuri erottaminen ihmisestä kuin ihmishampaiden lisäksi ikenien alla piilossa olemassa olevasta neulanterävästä hampaistosta, sillä hopea ei aiheuta minkäänlaista reaktiota vampyyreissa. Nykypäivänä lajia pidetään edelleen suhteellisen harvinaisena, ja vampyyreista voimakkain ja vahvin on auttamatta alfa-vampyyri, joka on kykenevä kommunikoimaan telepaattisesti jälkeläistensä kanssa.

Vampyyrit ovat kykeneviä elämään tilanteen niin salliessa ikuisesti, ja tämän takia pariutuminen tapahtuu yleensä eliniäksi. Laumahenkisenä ja pääasiallisesti lajikumppaneistaan välittävänä lajina vampyyrit muodostavat parien lisäksi myös isompia ryhmiä, joiden majapaikkaa kutsutaan pesäksi. Nykypäivänä pesät ovat useimmiten hylätyissä rakennuksissa, ja pesään kuuluu yleensä kahdeksasta kymmeneen vampyyria. Pesän johtajana toimii tyypillisesti vampyyreista vanhin, joka saattaa myös olla muiden pesässä olevien vampyyrien tekijä. Useimmiten vanhimmat vampyyrit huolehtivat vampyyrien lukumäärän tarpeeksi riittoisissa lukumäärissä pysymisestä, vaikka nuorimpienkin vampyyrien on havaittu tähän osallistuvan. Nuorempien vampyyrien pääasiallisena tehtävänä on puolestaan hankkia pesälle ravintoa, joka tyypillisesti on eläviä ihmisiä, sillä vampyyrit tarvitsevat elääkseen ihmisverta. Ihmisveren on oltava elävästä ihmisestä peräisin, sillä kuolleen ihmisen veri muuntuu vampyyreille myrkylliseen muotoon, mitä metsästäjät ovat oppineet käyttämään hyväkseen. Tuore veri säilyttää parhaan makunsa, mutta myös verensiirtopusseihin säilötty veri ajaa tehtävänsä ravinnon suhteen. Keitettynä veri menettää energia-arvoaan ja siten sitä täytyy nauttia tuoretta verta enemmän eikä maku ole vampyyreista parasta. Joidenkin vampyyrien on myös havaittu selviävän vain eläinten verellä, mutta useimmat vampyyrit kuvaavat eläinveren makua yököttäväksi. Veridieetistään huolimatta vampyyrien ruoansulatus on kykenevä selviämään myös normaalista ravinnosta, mutta jokaisen vampyyrin on silti nautittava verta muodossa tai toisessa, sillä veren saamattomuus johtaa hitaasti mutta varmasti vampyyrin heikkenemiseen ja vieroitusoiremaiseen käyttäytymiseen (mm. huono olo, heikotus, vapina, verenhimon pahentuminen).

Erillisen tehtävänsä puolesta vanhemmat vampyyrit tuntuvat myös olevan nuorempiaan vanhvempia, ja useimmat ominaisuudet voimistuvatkin hitaasti iän myötä. Vuosisatojen ikäiset vampyyrit ovat siten nuorempia vampyyreita vahvempia, vaikka toki yksilöllisiä eroja esiintyy yksilöiden välillä aivan kuten ihmisilläkin. Ikään suhteutettuna olevia ominaisuuksia ovat muun muassa aistien herkkyys, voimakkuus, nopeus, ketteryys ja kestävyys. Myös kivunsieto tuntuu pienissä määrin kasvavan iän myötä. Yliluonnollisen herkät aistit ilmentyvät näköaistin suhteen tarkkana liikkeen havainnointina sekä uskomattoman hyvänä hämäränäkönä, jokatoisaalta altistaa kirkkaiden valojen aiheuttamalle häikäisylle. Valo ei kuitenkaan aiheuta häikäisystä pahempaa, vaikka täysin suora ja voimakas auringonvalo voikin aiheuttaa kivun tunnetta mitään näkyvää jälkeä jättämättä. Vampyyrien hajuaisti on puolestaan vihikoiraakin tarkempi, mitä kautta ihmisveren haistaminen pitkänkin etäisyyden päästä ei ole ongelma, mutta samalla vampyyreja voi koettaa hämätä vahvoilla tuoksuilla. Vampyyrien sanotaan muistavan kohtaamiensa yksilöiden tuoksukirjo kokoelämänsä ajan, ja kuuloaistillaan vampyyrit ovat kykeneviä kuulemaan kuinka veri virtaa heidän uhrinsa suonissa sydämen sykkeestä nyt puhumattakaan. Muita voimakkuudeltaan ikään liittymättömiä ominaisuuksia ovat muun muassa tavanomainen kuolemattomuus, ikääntymättömyys, vammojen nopea parantuvuus sekä voimakas ihmisverenhimo, jonka vastustaminen on kenelle tahansa vampyyreista erittäin haastavaa vastustaa. Jopa jääräpäisimmät vampyyrit saattavat menettää kontrollinsa verennälkää tuntiessaan, mikäli lähettyvillä on tuoreen ihmisveren tuoksua, ja tuolloin vampyyrin toinen hammaskerta saattaa ihana tahtomattaankin työntyä esiin ruokailun toivossa. Normaalitilanteessa vampyyrit kuitenkin oppivat hallitsemaan ja hallitsevat toisen hampaistonsa esiin ja piiloon työntämistä, ja useimmiten hampaat otetaan esille ruokaillessa, hyökätessä tai kun vampyyri tuntee olonsa uhatuksi. Neulanterävät ja kestävät hampaat uppoavat ihmisnahan lävitse leikiten eivätkä vahingoitu suuremmastakaan rimpuilusta.

Vampyyreiden yleisin että nopein tapa lisääntyä on ihmisen muuntaminen vampyyriksi, mikä vaatii vampyyrin veren joutumisen ihmisen verenkiertoon. Käytännössä tämä voi tapahtua, mikäli vampyyrin verta joutuu suoraan verenkiertoon, avonaiseen haavaan tai mikäli verta nautitaan suun kautta. Vampyyrin veri ei kuitenkaan pääse vaikuttamaan ihmiseen terveen ja rikkoutumattoman ihon, silmien tai hengitysteiden kautta, ja myös suun kautta nautittuna vampyyrin veren nauttimiselle on tietty raja-arvo, joka tulee ylittää, jotta verta imeytyy muuntumattomana ruoansulatuskanavasta ja vampyyri-tartunta leviää. Vampyyrin veren päästyä ihmisen verenkiertoon muutos on kuitenkin tapahtuva, ja muutoksen aikana ihmiset menevät sekaviksi vampyyrien ominaisuuksien lähtiessä muutaman tunnin sisällä kehittymään. Suurinta sekavuutta ja epätietoisuuden oloa tilanteessa aiheuttavat ominaisuuksien hallitsemattomuus, tarkentuvat aistit sekä kehittyvä verenhimo, joka tuntuu voimistuvan varsinkin ihmisten ilmoille joutuessa uhrin sykkeen kaikuessa kehittyvän vampyyrin korvissa. Verenhimo ajaa helposti muutosvaiheessa olevan yksilön tappo-vaihteelle, ja kehittyvät vaistot ohjaavat käyttämään ikenien alapuolelle kehittynyttä uutta hammasrivistöä. Tässä vaiheessa vampyyri on kuitenkin vielä puolittain ihminen, ja kehittyvät ominaisuudet ovat täysin kehittyneeseen vampyyriin suhteutettuna heikompia. Täydellinen muutos on tapahtuva vasta kun vampyyri on nauttinut ensimmäisen ihmisveriateriansa, minkä jälkeen vampyyri normaalisti etsii tekijänsä, eli hänet muuttaneen vampyyrin. Kostamisen sijaan moista valintaa ajaa kuitenkin usein laumavietti, ja nuori vampyyri hyväksyy yleensä tekijänsä johtajakseen. Muuntumiseen liittyvä sekavuus kestää useimmiten muutaman päivää, minkä jälkeen vampyyrin voidaan katsoa tottuneen uusiin ominaisuuksiinsa.

Ihmisten muuntamisen lisäksi vampyyrien vaihtoehtoinen tapa lisääntyä on biologinen lisääntyminen, ja tällöin syntynyt jälkeläinen on heti ensimmäisestä kehityshetkistään lähtien vampyyri. Täten muuntumiseen kuuluva sekavuuden vaihe jää kokonaan välistä. Lisäksi muitakin poikkeavuuksia on havaittavissa, ja esimerkiksi ikenien alle kehittyvät hampaat ilmestyvät vasta puolenvuoden iässä. Myös vampyyreille tyypillinen ikääntymättömyys kehittyy vasta myöhemmällä iällä, ja tämä ikä tuntuu olevan vampyyri-yksilölle yksilöllinen. Syystä tai toisesta biologinen lisääntyminen tuntuu olevan varsin harvinainen suhteutettuna ihmisten muuttamiseen. Yhtenä selityksenä tälle voi olla jälkikasvusta huolehtimiseen kuluva aika sekä metsästäjien aiheuttama nopean lisääntymisen paine.

Tavanomaisesta kuolemattomuudestaan johtuen vampyyriä ei voi tappaa normaalin keinoin, ja tyypillisin tappotapa metsästäjien keskuudessa on sotkua aiheuttava kaulan katkaisu. Kuolemansa jälkeen vampyyrit joutuvat puolestaan muiden hirviöiden tapaan Kiirastuleen, josta tiedettävästi vampyyri on kuitenkin mahdollista herättää henkiin erityisellä rituaalilla. Rituaaliin vaaditaan Kiirastulesta haettu vampyyrin sielu, vampyyrin luuranko sekä tippa verta, ja rituaalin jälkeen vampyyri uudelleen syntyy täysin vahingoittumattomana ja ennallaan olevana. Vampyyrien suhteen myös parantaminen eli takaisin ihmiseksi palauttaminen on mahdollista, mikäli vampyyri on muunnettu ihmisestä eikä hän ole ehtinyt nauttia ihmisverta. Parantaminen tapahtuu ikivanhan ja jokseenkin harvaan tunnetun rituaalin kautta. Rituaaliin tarvitaan muutoksen aiheuttaneen vampyyrin verta, josta kehitetään juotava liemi. Liemi neutralisoi vampyyrin veren komponentit verenkierrossa, ja palautuminen ihmiseksi on varsin kivuliasta ja oksennustautimaista. Parantumista seuraa usein muutama sairaspäivä, mutta mitään jälkioireita tai viitteitä parannetusta vampyyri-tartunnasta ei tämän jälkeen ole havaittavissa.

Pähkinänkuoressa
Ulkonäkö:
  Ihmisten näköisiä.
  Tavallisten hampaiden lisäksi vampyyreilla on ikenien sisään vedettävät, neulan terävät ja uskomattoman vahvat hampaat (kuva), jotka ovat normaalisti ikenien sisällä piilossa (kuva).
  Osalla yksilöistä voi olla pitkähköt ja terävät kynnet.

Ominaisuudet:
  Ominaisuudet ovat pääasiallisesti sitä selkeämmät ja vahvemmat, mitä vanhempi vampyyri on.
  Voimakas ihmisverenhimo, jonka vastustaminen on erittäin haastavaa. Verennälän suuruus ei sinällisesti voimistu iän myötä.
  Yli-inhimilliset aistit. Muun muassa hyvä hämärä näkö, tarkka liikkeen havainnointi, voivat kuulla ihmisen sydämen sykkeet leikiten ja hajuaisti on vihikoiraakin herkempi.
  Yliluonnollinen voimakkuus.
  Yliluonnollinen nopeus ja ketteryys.
  Yliluonnollinen kestävyys, minkä takia eivät väsy helposti.
  Erinomainen kivunsieto.
  Vammat parantuvat nopeasti, kunhan ovat saaneet riittävästi ihmisverta. Amputaatiovammat eivät regeneroidu, eikä ominaisuus muutu suuresti iän myötä.
  Tavanomainen kuolemattomuus, minkä tähden vampyyri ei voi kuolla esimerkiksi verenhukkaan tai elintärkeiden elinten vahingoittamiseen, eikä ominaisuus muutu iän myötä. Eivät myöskään voi sairastua ihmisille tavanomaisiin sairauksiin.
  Iättömyys, jonka takia eivät vanhene ja kykenevät elämään ikuisesti. Vampyyrin biologiset jälkeläiset saavuttavat vanhenemattomuuden yksilöllisessä osassa elämänkaartaan.

Heikkoudet:
  Vahvoilla tuoksuyhdistelmillä voi olla mahdollista hämätä vampyyrin hajuaistia (mm. sahramista, haisunäädän eritteestä ja Trillium-kasvilajista tehdyn sekoituksen tulessa polttamisen on todettu toimivan).
  Kirkkaat ja suorat valot aiheuttavat häikäistystä, kun taas auringonvalo voi suorana ja polttavan kirkkaana aiheuttaa myös lievää kivuntunnetta.
  Kuolleen miehen veri myrkyllistä kehon sisäisesti nautittuna ja hetkellisesti aiheuttaa sekä lamaantuneen tilan että vahvan kipuaistimuksen. Vaikutuksen voimakkuus ja sen hiipuminen ovat annoksesta riippuvat.
  Kaulan katkaiseminen varma keino tappaa.
  Vamptoniitti - DNA:ltaan muunnellun ihmisen veri - toimii vampyyrin kehossa voimakkaan hapon tavoin tämän nopeasti tappaen (kuva).
  Colt tehoaa tappavalla tavalla myös vampyyriin.
  Enkelit voi tappaa vampyyrin kirkkaan valon kera päähän kosketuksella (kuva).

Muuta:
  Lajin edustajaksi muututaan ihmisestä, mikäli verenkiertoon joutuu vampyyrin verta. Vastaavasti yksilön on myös mahdollista syntyä vampyyrin biologisena jälkeläisenä.
  Ihmisverta juomattoman vampyyrin voi parantaa ja muuntaa takaisin ihmiseksi.
  Kuoleman jälkeen joutuvat Kiirastuleen.
  Voidaan pelastaa Kiirastulesta ja täten herättää uudelleen henkiin vanhaan kehoonsa (ks. hirviön pelastaminen Loitsu-, rituaali- ja symbolioppaasta).
  Roolittavissa oleva laji, ei roolittavien hahmojen maksimimäärää.

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Vaihdokkaat

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Vetalat

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Wendigot

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Wraitit

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑
Zombit

Aihe ei vielä luettavissa suomenkielellä.
«-- Alustavaa aiheesta tietoa englanniksi --»

↑takaisin sisällysluetteloon↑

©2018 The Roadhouse -rpg - suntuubi.com